Muuttaako mobiili verkon käyttöä?

Pidin Verkkonuorisotyön valtakunnallisen kehittämiskeskuksen eli Verken järjestämässä tilaisuudessa alustuksen siitä, miten mobiili muuttaa nuorten verkon käyttöä.

Suomalaisten verkon käyttö on todella mobiilistunut. Tämän kertovat viimeisimmät tilastot. Kaikista suomalaisista lähes 60 % käyttää nettiä matkapuhelimella ja nuorista (16-24-vuotiaat) lähes 90 %. Tuore tutkimus myös kertoo matkapuhelimen merkityksestä: matkapuhelinta pidetään tärkeämpänä kuin parisuhdetta tai työtä. Suhde mobiililaitteeseen on siis hyvin henkilökohtainen.

Mutta mikä itse asiassa on mobiilia? Matkapuhelimella tai älypuhelimella netin käyttö on yksioikoisesti mobiilia. Entäpä kannettavalla tietokoneella, varsinkin jos käyttää kotona nettiä wlan-verkon kautta? Sama koskee tablettitietokoneita. Kaikki verkon käyttö alkaa olla langatonta, mutta onko se silloin mobiilia? Kysymykset ovat ehkä turhaa tenistä saivartelua, mutta silti hyvä pohtia, mitä mobiili oikeastaan tarkoittaa.

Hahmottelin neljä verkon mobiilikäyttöön liittyvää muutosta. Ensinnäkin netin käyttö tapahtuu sovellusten kautta. Viime aikojen suositut nettipalvelut (WhatsApp, Instagram, Snapchat, Kik Messenger) ovat nimenomaan mobiilisovelluksia. Käyttäjät toimivat ja viestivät yhdessä palvelussa, joka on melko rajattu oma ekosysteeminsä muotitermiä lainatakseni. Ajatus netistä verkostomaisena kudelmana ei mobiilisovellusten kohdalla toteudu. Herää myös kysymys, tietävätkö ihmiset käyttävänsä nettiä?

Toinen muutos liittyy kuviin. Kamera ja kuvanjakaminen ovat läsnä koko ajan. Ennen mobiilia kuvien jakaminen oli oma operaationsa, nyt normaali arjen rutiini. Selfiet on tästä oivallinen esimerkki, kuten Mikko Villi ilmiötä jäsentää. Voi vain arvailla, miten selfien myötä nuorten suhde itsestä otettuihin kuviin ja itsen reflektointiin muuttuu. Myös vuorovaikutus kuvallistuu. Sana korvautuu kuvalla, hymiöllä tai emojilla. Jo pitkään puhuttu visuaalisuuden tuleminen alkaa nyt olla totta.

Kolmas muutos on jatkuva verkossa oleminen. Verkkoon ei erikseen mennä. Tämä tarkoittaa erilaisten ryhmien, roolien, asioiden ja todellisuuksien sekoittumista. Perhe, ystävät, työ- ja koulukaverit ovat iloisessa sekamelskassa keskenään. Voisi sanoa, että fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa läsnäolossa tapahtuu uusjakoa. Voimme olla yhdessä paikassa fyysisesti läsnä, mutta psyykkisesti ja varsinkin sosiaalisesti läsnä aivan toisessa todellisuudessa.

Neljänneksi vuorovaikutus on mobiilisovellusten myötä palannut pienen piirin keskinäisviestintään. Keskustelu ja vuorovaikutus ovat osin siirtyneet avoimista ja julkisista verkkokeskusteluista suljettuihin ryhmiin. Tämä on ollut suuri haaste esimerkiksi mainostajille, mikä voi taas mediakasvatuksellisesti olla toivottava trendi.

Muutosten lisäksi on hyvä pohtia, mikä ei muutu? Verkon suosituimmat käyttötarkoitukset ovat jo pitkään olleet vuorovaikutus, sisältöjen kulutus, pelaaminen ja itsensä ilmaisu. Nämä eivät muutu mobiililla aikakaudella. Ihmiset haluavat olla toistensa kanssa tekemisissä ja viihdyttää itseään erilaisilla sisällöillä ja peleillä.

Onko mobiilikehityksessä jotain riskejä tai haittoja? Voisi ajatella, että riippuvuuden riski kasvaa, kun verkossa ollaan koko ajan. Kokemuksia ja tutkimustietoa tästä ei vielä ole. Kiusaamisen kannalta on merkkejä, että kiusaaminen tapahtuu piilossa, esimerkiksi WhatsAppissa. Henkilö voidaan lisätä ryhmiin vastoin tahtoaan, kun hänen puhelinnumeronsa on tiedossa. Puhelinnumerosta tuleekin tärkein suojeltava henkilötieto. Kontrolli kaksijakoisesti tihentyy ja heikentyy. Esimerkiksi vanhempien näkökulmasta nuorilla on entistä itsenäisempi pääsy nettiin. Toisaalta taas mobiilisovellusten kautta nuorten toimintaa voidaan entistä paremmin valvoa.

Lopuksi kysyn, mitä älypuhelin käyttäjilleen, varsinkin nuorille, merkitsee? Älypuhelin laiteena on identiteetin rakentaja. Laitteen ulkonäkö, status ja sovellukset ovat tärkeitä tekijöitä nuoren identiteetin kannalta. Tämä havainto on musiikkia laitevalmistajien korville. Samalla älypuhelin on erontekojen tuottaja: puhelimen merkki ja malli, jonkun palvelun tai sovelluksen käyttö voi olla sosiaalisia ryhmiä erotteleva tekijä. Mutta ennen kaikkea älypuhelin on nuorelle portti maailmaan ja elämään. Maailma on siellä jossain, ja siihen voi saada älypuhelimen ja mobiilisovellusten kautta yhteyden. Tämä olisi meidän aikuisten hyvä muistaa.

Sosiaalisen median tavoitteellinen hyödyntäminen

Pidin Lahdessa Palmenian aamukahveilla 6.3. alustuksen somen tavoitteellisesta hyödyntämisestä. Tässä alustuksen pääpointit:

Some muuttuu nopeasti ja on tiedettävä kunkin hetken trendit, suosituimmat palvelut ja käyttötavat. Juuri nyt Facebookin suosio laskee nuorilla, mutta silti Facebook on edelleen suosituin palvelu Suomessa. Mobiilipalveluiden ja -sovellusten suosio on noussut huimaa vauhtia (WhatsApp, Instagram, Snapchat jne.). Tämän seurauksena viestintä on entistä kuvallisempaa. Lisäksi viestintä on siirtynyt suljettuihin kaveriporukoihin. Twitterin suosio on tasaisesti noussut ja blogien kohdalla voidaan puhua uudesta tulemisesta. Sosiaalisen median tilanteesta ja trendeistä on Harto Pönkä tehnyt hyvän katsauksen.

Kun organisaatiolla on käsitys sosiaalisen median nykytilanteesta, organisaation on selvitettävä itselleen somen käyttötarkoitus. Riittävä peruste ei ole se, että muutkin käyttävät somea. Onko somen käyttö viestintää, markkinointia, asiakaspalvelua, maineen rakentamista vai jotain muuta? Onko some kanava, väline, paikka, media? Aika usein kuulee sanottavan, että some on yksi kanava muiden joukossa. Voisin sanoa, että ei ole! Some ja verkko ovat niin monimuotoisia kokonaisuuksia, ettei niitä voi verrata entisiin kanaviin. Some on pikemminkin paikka tai tila, kuin kanava.

Käyttäjät ovat sosiaalisessa mediassa keskiössä. Mutta miten käyttäjät saadaan liitettyä osaksi organisaation toimintaa? Asiaa voidaan lähestyä arvoketjuajattelun kautta, kuten Axel Bruns on tehnyt

Perinteisesti arvoketjussa tuottaja, jakelija ja kuluttaja ovat lineaarisessa järjestyksessä. Tämä pätee konkreettisiin tuotteisiin. Mutta aineettomien informaatioon perustuvien tuotteiden arvoketju voi näyttää toisenlaiselta. Tuottajana voi olla yhteisö tai parvi ja tuote voi olla prosessi.

Uutismedia on tästä hyvä esimerkki: käyttäjät voivat olla mukana eri vaiheissa tuottaen esimerkiksi juttuideoita. Käyttäjät myös jakavat uutisia verkossa toisilleen eli hoitavat lehdenjakajan töitä. Käyttäjätuotanto on siis käsite, joka arvoketjuajattelun avulla nostaa käyttäjät osaksi organisaation tuotantoa ja siten perustelee käyttäjien hyödyntämistä somen avulla.

Somen tavoitteelliseen hyödyntämiseen kuuluu olennaisena sidosryhmien analyysi, ovatko he somessa ja missä siellä? Organisaation pitää listata asiakkaat, yhteistyökumppanit, verkostot, päättäjät, uutismedia, työntekijät (entiset, nykyiset ja tulevat). Toimittajat ja päättäjät ovat tutkimusten mukaan Twitterissä, joten jos he ovat organisaation kannalta tärkeitä sidosryhmiä, on organisaation suunnattava Twitteriin. Liittäisin listaan vielä sidosryhmä ”tuntematon”, joka on piilossa oleva porukka, josta voi äkisti tulla organisaation ystäviä tai vihollisia. Moni organisaatio on saanut kokea nimenomaan vihollisefektin. Asia on hyvä tiedostaa, mutta suurennella sitä ei kannata.

Some-suunnitelma tai -strategia on tietysti tärkeä. Organisaation on vastattava kysymykseen, mitä somessa halutaan saada aikaan? Yhteys organisaatioon kokonaistavoitteisiin ja strategioihin on syytä pitää mielessä. On myös huomioitava sisältösuunnitelma ja vuovaikutussuunnitelma. Pelkkä sisällön tuottaminen ei riitä, vaan on suunniteltava vuorovaikutus ja keskustelu. Vaikka suunnitelma tai strategia ovat tärkeitä, on niillä taipumus jäädä hyllyyn pölyttymään. Voikin kysyä, onko hyvin suunniteltu puoliksi tehty?

Yleensä ei ole. Väittäisin, että paukkuja laitetaan liikaa huolelliseen suunnitteluun ja vähemmän itse tekemiseen. Kannustan some-puuhissa tekemiseen ja kokeilemiseen. Eli vanha kunnon learning by doing –ajatus on hyvä pitää mielessä. Kokeiluja täytyy tietysti reflektoida, jottei samoja virheitä toisteta.

Mitä tekeminen sitten vaatii? Osaamista sisällön tuotantoon ja vuorovaikutukseen, palveluiden tuntemusta, vastuiden selvittämistä, resursseja ja motivaatiota. Johdon rooli on mielenkiintoinen. Tärkeää on johdon sitoutuminen ja esimerkkinä toimiminen. Ongelmia tulee, jos johto on pihalla kuin lumiukko. Esimerkiksi Pekka Sauri korostaa, että nimenomaan ylimmän johdon on oltava somessa.

Loppuun vielä lista tekemisen avuksi:

• Kokeilusta liikkeelle (uusi palvelu, kampanja, tapahtuma tms.)
• Ota oppia muualta: Some on jossain määrin uusi viestinnän ja tekemisen tapa, itse voi olla hankala keksiä uusia juttuja.
• Käytä mielikuvitusta
• Tee aikataulu tai kalenteri, muista palveluiden rytmi (nopeus-hitaus)
• Älä odota alkuun liian suuria
• Riskejä ja uhkia ei kannata pelätä liikaa