18 minuuttia

Tällä viikolla käynnistyi Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalveluiden Somepro-koulutus, jossa toimin kurssinjohtajana. Koulutuksessa käy vierailevia luennoitsijoita ja tietysti itse olen paljon äänessä. Ja kun mukana on aktiivinen ja asiantunteva osallistujajoukko, niin lopputulos ei voi olla kuin hyvä. Lähipäivillä meitä puhututti mm. seuraavat asiat.

Sisältö vai kanava? Moni organisaatio lähtee sosiaaliseen mediaan kanava edellä: mitäpä keksittäisiin Facebookiin tai olisiko joku kiva video YouTubeen ja jonkun pitäisi Twitteriäkin käyttää. Kanavia on paljon, ei kuitenkaan loputtomasti. Kova homma on kuitenkin hoitaa vaikkapa neljää kanavaa.

Toinen vaihtoehto on miettiä sisältöä. Mitä sisältöä organisaatio haluaa jakaa ja kenelle? Vasta tämän jälkeen mietitään kanavia. Toisaalta taas sisältö ei voi olla irrallaan kanavista. Kukin kanava määrittelee sisällön luonnetta ja tyyliä.

Sisältöpainotuksen taustalla on tuotemarkkinoinnista siirtyminen sisältömarkkinointiin, jonka kautta haetaan mielipidejohtajuutta. Organisaatio ja sen asiantuntijat omalla osaamisellaan ja persoonallaan valloittavat sosiaalisen median – ja kauppa käy. Ei mikään helppo tehtävä, mutta onnistuessaan varmaan toimiva.

Toiseksi puhuimme mittaamisesta. Sosiaalinen media pursuaa määrällistä ja mitattavaa tietoa. Näemme suoraan tykkääjien, jakajien ja uudelleentwiittajien määrän. Tämän lisäksi on paljon tarjolla kaikenlaista hieman näkymättömämpää määrällistä tietoa.

Tätä määrällistä tietoa halutaan seurata. Kuka on saanut eniten tykkääjiä FB-ryhmään? Sitä voi seurata omalta listaltaan Mutta onko määrä olennaista? Mitä organisaatio tekee suurella määrällä tykkäyksiä, jos tykkääjät ovat välinpitämättömiä tai pahimmassa tapauksessa vihamielisiä. Onkin tärkeää, että organisaatiolla on luottojoukot, joista professori Vilma Luoma-aho kirjoittaa. Voi olla parempi pieni luottojoukko, kuin suuri joukko sekalaista seurakuntaa.

Kolmanneksi äimistelimme mobiilisovellusten nopeaa nousua. Kaikelle kansalle Whatsapp on jo tuttu, Snapchat tulee kovaa perässä. Mobiiliviestinnän vaikutuksista bloggasin jo aiemmin

Tällä viikolla mietimme mobiilisovellusten käyttöä markkinointiviestinnässä. Mobiilisovelluksissa elävä nuoriso on entistä vaikeammin tavoitettavissa. Kun perinteinen sosiaalinen media tuo käyttäjät helposti saavutettaviksi, niin mobiilisovellukset vievät heidät piiloon. Yrityksille tämä on hankalaa. Mediakasvattajille tämä voi olla hyvä asia, tosin myös esimerkiksi kiusaaminen on piilossa.

Whatsappia on jonkin verran kokeiltu organisaatioissa. Mediataloista ainakin Nyt-liite käyttää sitä, samoin Ylen Kioski. Markkinointipuolelta löysimme yhden esimerkki. Lidlin urheiluravinteiden käsilläseisonta-kampanja aloitettiin Whatsapissa, mutta palvelu meni tukkoon suuren tilaajamäärän vuoksi. Mitä tästä voidaan päätellä? Whatsapp ei nykymuodossaan sovi massamarkkinointiin. Toiseksi ihmiset haluavat opetella käsillä seisomista.

Entäpä se 18 minuuttia? Opin, että Twitter-viestien elinikä on 18 minuuttia. Saman viestin voi periaatteessa lähettää 18 minuutin välein, siis periaatteessa. Facebook on hieman armollisempi: 3 tuntia. Elämme hektistä aikaa.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Lokakuu 2015

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s