Digisukupolven ongelma

Yleisesti väitetään, että digitaalisen verkkoteknologian myötä on syntynyt kokonaan uusi mediasukupolvi, jota on nimitetty nettisukupolveksi, digisukupolveksi, milleniaaleiksi, digitaalisiksi natiiveiksi ja dot.com -sukupolveksi. Onko todellakin kyse uudesta sukupolvesta?

Sukupolvitutkimuksen klassikko on edelleen Karl Mannheimin vuonna 1928 kirjoittama essee The Problem of Generations. Mannheimin mukaan sukupolven edellytyksenä on ”sukupolviasema” eli tietyn ikäpolven yhteiskunnallinen paikka.

Sukupolvelle syntyy Mannheimin mukaan yhteinen kokemus ja sen pohjalta sukupolvitietoisuus. Usein tällä viitataan nuoruuden kokemukseen, joka erottaa sukupolven aiemmista sukupolvista.

Mannheimin sukupolvimääritelmä on ongelmallinen, sillä sukupolvelle ei välttämättä synny yhteistä tietoisuutta. Sukupolvi voikin muotoutua tiettyjen olosuhteiden vallitessa, tällöin puhutaan massasukupolvesta. Sukupolven syntymiseen ei siis välttämättä tarvita sukupolvitietoisuutta, mutta yhteiset kokemukset siihen kuuluvat. Kokemukset puolestaan kytkeytyvät kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin.

Väitteet uudesta mediasukupolvesta ovat massasukupolven näkökulmasta paikkansa pitäviä. Nuoremman sukupolven mediamaisema eroaa vanhemmasta sukupolvesta siinä määrin, että voidaan puhua uudesta mediasukupolvesta.

Mutta Mannheimilaisesta näkökulmasta uuden mediasukupolven tietoisuuden synty on epäselvempi asia. Ei ole selvää näyttöä, että digitaalisesta viestintäympäristöstä syntyisi uudelle sukupolvelle yhteinen sukupolvitietoisuus. Lisäksi nuorempi sukupolvi edelleen kuluttaa perinteistä uutismediaa ja se luottaa siihen.

Yksi tapa jäsentää sukupolvimuutosta on välineen ja sisällön erottelu. Välineiden osalta sukupolvierot ovat selkeitä, mutta sisältöjen, kuten uutisten seuraamisen suhteen, erot eivät ole yhtä selviä.

Muutoksen ymmärtämiseksi sukupolven käsite saattaa olla liian laaja. Median käyttö on jakautunut myös nuoren ikäpolven kesken eri tavoin. Tuore amerikkalaistutkimus kertoo, että nettisukupolven sisällä on keskenään erilaisia ryhmiä, eikä kyse ole yhtenäisestä sukupolvesta.

Uusi sukupolvi on myös edeltäjiensä kaltainen. Arvoja tutkittaessa päällimmäisin havainto on se, ettei arvoissa juurikaan ole muutosta. Ylen juttu kertoo, että nuorten arvot ovat yhtä konservatiivisia nyt kuin 20 vuotta sitten.

Sukupolvien tarkastelussa on myös muistettava elämänkaaren merkitys. Ihmisten käyttäytyminen ja median kulutus muuttuvat elämänkaaren myötä. On siis mahdollista, että uuden mediasukupolven median ja verkon käyttö muuttuvat elämänkaaren myötä.

Sukupolvitutkimuksesta on vielä huomioitava se, että se on ollut perin maskuliinista. Sukupolvet on nähty rakentuvan miehistä. Nyt saattaa olla käynnissä virkistävä muutos, sillä monissa sosiaalisen median käyttöä kuvaavissa tutkimuksissa on kohteena tytöt tai nuoret naiset.

Uuden mediasukupolven olemus on siis moniulotteinen. Mikäli sukupolvi-teema kiinnostaa enemmän, tuoreimmasta Aikuiskasvatus-lehdestä löytyy artikkelini aiheesta.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Lokakuu 2015

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s