Ministerien isällistä viestintää

Syksyn aikana ministerit ovat ottaneet vanhoja viestinnän keinoja uudestaan käyttöön: ensin Sipilän tv-puhe ja nyt Grahn-Laasosen avoin kirje. Ministerien tavoite on varmasti ollut vilpitön. Puheen ja kirjeen vaikutukset näyttävät kääntyneen päälaelleen ministerien näkökulmasta. Niistä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Miksi?

Nykyajan viestinnässä korostetaan avoimuutta, dialogisuutta, digitaalisuutta, verkottumista ja tasavertaisuutta. Ministerit tekivät paljolti juuri näiden viestinnän periaatteiden vastaisesti. Yleisö on jo pitkälti omaksunut nykyisen viestinnän periaatteet. Vanhanaikainen yksisuuntainen viesti joutuu kovaan myllyyn, varsinkin sosiaalisessa mediassa. Ja kun ministeri ei tähän sosiaalisen mediaan myllytykseen luonnollisesti osallistu, jää asian tulkinta ja johtopäätökset ”somekansan” tehtäväksi.

Puheella ja kirjeellä korostettiin valta-asemaa – joko tahattomasti tai tahallisesti. Vallan tyylejä tutkinut Anu Kantola kuvaa kirjassaan Matala valta isällisen vallan tyylin korvautumista ensin byrokraattisella ja sittemmin vallankumouksellisella tyylillä. Puheen pitäminen televisiossa ja kirjeen lähettäminen henkivät isällistä vallantyyliä. Mieleen tulee Kekkonen tv-puheineen ja myllykirjeineen.

Ministerit toimivat kuin vanhanajan opettajat. Pidettiin luento, jossa moitittiin ja ohjeistettiin. Tämä tyyli ei puhuttele nykyihmistä. Sen sijaan vallankumouksellinen tyyli vetoaa. Johtajan innostuneisuus, intohimo ja yhteishengen korostaminen viettelevät ja vievät mukanaan. Steve Jobsin vallankumouksellinen tyyli vetoaa edelleen monta vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Ministerien puheet ja kirjeet nostavat esille välineen merkityksen. McLuhanin väline on viesti -slogan on taas ajankohtainen. Turvautuminen tv-puheeseen ja kirjeeseen olivat valintoja, joilla oli selkeä viesti. Perinteisillä yksisuuntaisilla välineillä korostetaan vanhanajan yksisuuntaista valtaa.

Pelkästä välineestä ei tietenkään ole kyse. Sisällön merkitystä viestinnässä on viime vuosina korostettu riittämiin. Onkin yllättävää, ettei tv-puhetta ja kirjettä ole kovin huolellisesti mietitty sisältöstrategisesti.

Puheen ja kirjeen sisällöt on pilkottu, analysoitu ja retoriikan keinot avattu juurta jaksaen. Asiavirheet on korjattu sekä opetus- ja kulttuuriministerin tietämättömyys tieteellisestä tutkimuksesta tuotu esille. Sisällöt eivät siis ole olleet strategisesti onnistuneita, koska niistä on löytynyt virheitä ja niiden tyyliä laajasti kritisoitu.

Ministeriöiden viestintää on kehitetty pitkään. Luulisi, että tästä opista on jotain valunut myös ministereille. Tv-puhe ja kirje osoittivat kuitenkin melkoista ymmärtämättömyyttä nykyisestä viestinnän dynamiikasta. Kyse ei kuitenkaan ole vain viestinnän keinoista ja sisällöistä. Ministerien auktoriteettiasema ei ole entisenlainen. Kansa ei tottele ojentamalla tai ”järkeä” puhumalla, olipa viestinnän keino mikä hyvänsä.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Lokakuu 2015

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s