Viestintä ei ole hämäämistä

VR ilmoitti laskevansa junalippujen hintoja neljänneksen, josta luonnollisesti uutisoitiin paljon. Uutisten perusteella ainoa päätelmä oli, että kaikkien lippujen hintoja lasketaan, mutta mutta…

Alennus koskee ainoastaan kaukojunia. Nyt on myös uutisoitu, että opiskelijoiden ja eläkeläisten junaliput joissain tapauksissa jopa kallistuivat.

Miten tässä näin kävi? VR verkkosivuillaan kyllä ilmoittaa alennuksen koskevan vain kaukojunia, tosin ei mitenkään näyttävästi. Tiedotteista ja uutisoinnista syntyi kuitenkin väärä mielikuva kaikkien lippujen hinnan laskemisesta. Homma kuulosti paremmalta kuin oikeasti olikaan.

Tuttu tunne, esimerkkejä riittää. Carunan paljon julkisuutta saaneessa sähkönsiirtomaksun korottamisesta kertovassa kirjeessä sanottiin, että ”laatua” parannetaan. Alempana kirjeessä vasta todettiin, että kyse on hinnankorotuksesta. Puhelinoperaattori puolestaan ”uudisti” paketteja ja nosti hintoja 33 %. Helsingin yliopisto toteuttaa ”muutosohjelmaa”. Tosiasiassa kyse on saneerausohjelmasta, toki pakon sanelemasta. Hallitus taannoin sanoi ”panostavansa” koulutukseen, vaikka tosiasiassa leikkaukset olivat paljon suurempia kuin panostukset.

Miksi meille yleisöille ja kuluttajille syntyy tunne, että viestinällä yritetään hämätä, esittää asiat toisenlaisena kuin ne ovat tai kertoa vain osa asioista? Tällaisessa viestinnässä vastaanottajat oletetaan yksinkertaiseksi massaksi, jolle voidaan syöttää osatotuuksia. Asia on kuitenkin niin, että suurin osa viestien vastaanottajista ovat suhteellisen fiksua porukkaa. He ihan itse oivaltavat, että heitä yritetään hämätä.

Miksi näin sitten tehdään? Ehkä viestien lähettäjät itsekin haluavat uskoa viesteihin. On paljon mukavampi kertoa hyviä uutisia kuin hintojen noususta tai leikkauksista. VR:n oli paljon Mukavampi kertoa suuresta hinnanlaskusta, kuin vain kaukoliikenteen hintojen laskusta.

Verkon ja somen myötä hämääminen tai silotellun kuvan antaminen on entistä hankalampaa. Syy on yksinkertainen. Ihmiset voivat julkaista juttuja samoista asioista. Kaikki tiedot leviävät nopeasti. Tällä viikolla on somessa paljon puitu VR:n lippujen hintoja, eikä aina niin positiivisessa valossa.

Organisaatioiden kannattaa muistaa Manuel Castellsin lanseeraama käsite henkilökohtainen joukkoviestintä (mass self-communication). Joukkoviestintää voi periaatteessa harrastaa kuka vaan. Organisaatioiden on entistä vaikeampi vaikuttaa julkisuuteen. Kaikenlaiset hämäämiset tai kilven kiillotukset tulevat esille ja joutuvat some-myllyyn, mikä yleensä tarkoittaa organisaatiolle negatiivista julkisuutta.

Esitänkin toiveen: organisaatiot, kertokaa asiat niin kuin ne ovat. Siloteltu kuvaus on vähän nolo, kun ikävät asiat yritetään muuttaa positiiviseksi. Jälkeenpäin on aina hankalampi selitellä.

Kuviteltu vähemmistö?

Kansakunnat ja kansat ovat hämmentävä ilmiö. Vaikka ne nitisevät liitoksistaan, ne pysyvät kasassa. Miksi? Tunnetun nationalismin tutkijan Benedict Andersonin käsite kuvitellut yhteisöt kuvaa tätä ilmiötä. Kansakunnat ovat kuviteltuja yhteisöjä, joiden jäsenet eivät tunne toisiaan, mutta samastuvat kuviteltuun yhteisöön, kansaan. Samastumista avittavat yhteinen kieli, kertomukset historiasta, sankarit, symbolit – ja yhteiset viholliset.

Suomalaisista koostuvaa kuviteltua yhteisöä koetellaan. Sitä uhkaavat maailman myllerrykset, mutta eniten kuitenkin suomalaisten omat ristiriidat ja näkemyserot. On oikeastaan vaikea sanoa tällä hetkellä, mitä suomalaiset ajattelevat, millaiseen kuviteltuun yhteisöön tai yhteisöihin voisimme samastua. Suomalaiset ovat jakautuneet erilaisiin vähemmistöihin ja enemmistöihin. Jakolinjat liittyvät ensisijaisesti mielipiteisiin pakolaisista, mitkä puolestaan kytkeytyvät perinteisempiin oikeistolaisuus-vasemmistolaisuus sekä konservatismi-liberalismi -jakoihin.

Kysymys enemmistön ja vähemmistön suhteesta on nyt erityisen hankala. Ovatko pakolaisiin liittyvät myönteiset vai kielteiset asenteet enemmistönä? Enemmistön mielipide on tärkeä siksi, että meillä ihmisillä on taipumus mukautua enemmistön asenteisiin.

Ranskalainen sosiaalipsykologi Serge Moscovici on esittänyt tärkeän näkökulman vähemmistöjen voimaan. Vähemmistö voi toisinaan saada enemmistön mielipiteen puolelleen. Olennaista on vähemmistön toiminnan ja käyttäytymistyylin johdonmukaisuus. Yksilöiden tulee vähemmistössä olla mielipiteissään pysyviä ja toisaalta jäsenten tulee olla keskenään yksimielisiä. Vähemmistön tulee myös olla kuuluva ja reagoida joustavasti uusiin tilanteisiin.

Suomessa on joukko ihmisiä, jotka vastustavat pakolaisia ja ulkomaalaisia voimakkaasti. Heidän yksimielisyytensä on vahvaa. Joukko toimii eri tavoilla ja areenoilla: verkossa, mielenosoituksissa ja katupartioissa. Vaikka joukko ei ole selkeästi johdettu, toimii se silti yhdenmukaisesti, sen viesti on koko ajan samansisältöinen ja kuuluva.

Onkin syytä pohtia, onko äänekäs rasistinen voima todellakin vähemmistö ja voisiko se muuttua enemmistöksi? Suuri joukko suomalaisia on epävarmoja siitä, mitä pakolaisista pitäisi ajatella. Onko heistä vaaraa vai ei? Onko heitä liikaa vai ei? Hämmennystä lisää julkisuuden pirstaloituminen. Uutisia tuottavat erilaiset tahot, eikä aina voi tietää pitävätkö ne paikkansa.

Elämme tilanteessa, jossa yhtenäinen ja äänekäs vähemmistö voi huomaamatta kasvaa ja jossain vaiheessa muuttua enemmistöksi. Silloin astutaan vaaralliselle tielle, sillä kiinteät ja äänekkäät vähemmistöt kaipaavat usein kuria, sääntöjä, valvontaa ja auktoriteetteja. Mekanismi muistuttaa Erich Frommin jo vuonna 1941 kuvaamaa pakoa vapaudesta. Ihminen ratkoo kokemaansa epävarmuutta yhdenmukaistumalla ihmisjoukon kanssa tai alistumalla auktoriteettien valtaan. Nopeat muutokset, heikko taloustilanne ja koettu epävarmuus voivat johtaa kaipuuseen auktoriteetista, josta elämään haetaan varmuutta ja selkeyttä. Frommin kuvaus tuntuu hätkähdyttävän ajankohtaiselta.

Emme saa tuudittautua kuvitelmaan, että pienet, ääriliikkeitä liehittelevät vähemmistöt ovat vain marginaalisia ilmiöitä. Tämä koskee tietysti kaikkia ääriliikkeitä. Tällä hetkellä näistä ääriliikkeistä maahanmuuttovastainen joukko on selvästi äänekkäin.

Näiden ryhmien kasvualustaan ja kasvuun tulisi puuttua ajoissa. Pelkästään kieltämällä  tämä ei kuitenkaan onnistu. Ihmisille on – ikään, sukupuoleen tai ihonväriin katsomatta – tarjottava näköaloja ja tulevaisuuden toivoa, jotta auktoriteettiuskoiset kuvitellut vähemmistöt eivät näytä liian houkuttelevilta. Jos ne tarjoavat ratkaisuja ja turvaa, jota muuten ei ole, niistä voi pahimmassa tapauksessa tulla enemmistöjä.