Osallistuin seminaariin, jossa yleisö nykytavan mukaisesti twiittaili ahkerasti. Itsekin twiittailin melko aktiivisesti ja sehän oli mukavaa hommaa. Jälkeenpäin mietin, mitä koko hommasta jäi käteen. Tässä muutamia havaintoja.
Keskustelua ei synny: Twitterissä nostetaan esille puhujan keskeisiä pointteja. Vuorovaikutusta tai peräti dialogia ei synny, kyse on monologien sarjasta. Tämä on tietysti käytännön sanelemaa, aika ei riitä kuuntelemisen ja twiittaamisen lisäksi vuorovaikutukseen.
Iskulauseiden toistaminen: Mikäli luennoitsija esittää hyviä ja nasevia sanoja tai iskulauseita, ne siirtyvät tehokkaasti Twitteriin. Tämä puhujien kannattaa muistaa: jos haluat päätyä Twitteriin, tiivistä ja nasevoita. Mutta entäpä, jos asia on monisyistä ja vaikeasti hahmotettavaa? Voiko käydä niin, että Twitter-suosion saavuttamiseksi puhujat tekevät esityksistään entistä yksinkertaisempia iskulauseiden kokoelmia?
Positiivisuus ja kritiikittömyys: Puhujia ja heidän esityksiään jaettiin positiivisessa hengessä, mikä on tietysti kiva asia. Silmiinpistävää oli, ettei kritiikkiä tai kysymyksiä esitetty. Itse olin jonkun puhujan kanssa eri mieltä ja pidin hänen väitteitään huonosti perusteltuina. Olin jo kirjoittamassa kärjekästä kommenttia Twitteriin, mutta huomasin, ettei sellainen kuulu tähän kontekstiin.
Yhteisöllisyyden ja yhteyksien syntyminen: Runsas Twiittailu toi mukavaa tunnelmaa ja uusia yhteyksiä syntyi. Twiittaamisessa oli imua, paikan päällä olin touhussa hyvin mukana, kriittiset ajatuksen heräsivät vasta jälkikäteen. Tämä imu lisäsi tilaisuuden hyvää henkeä.
Kun mietitään twiittaamisen arvoa, läsnäolijoille ei lisäarvoa välttämättä synny, paitsi tietysti viihtymisen lisäämisen ja itsetunnon kohoamisen muodossa, mikäli omista twiiteistä tykätään tai niitä edelleen ajetaan.
Suurin arvo runsaalla twiittaamisella lienee tilaisuutta Twitterin välityksellä seuraaville. Twitterin ansiosta seminaaria ulkopuolelta seuraavilla on jonkinlainen mahdollisuus pysyä kärryillä seminaarin sisällöistä.
Tietysti voi kysyä, eikö livestriimaus hoitaisi homma paremmin? Toisaalta Twitterissä sisällöistä nostetaan kohokohdat esille. Ja parhaimmillaan osallistujat voisivat esittää omia tulkintojaan ja näkemyksiään seminaaripuhujan esityksestä.
Lisäarvoa syntyy tietysti tilaisuuden järjestäjälle. Jos seminaari synnyttää sähinää Twitterissä, kiinnittää se siellä laajempaakin huomiota ja koko tilaisuuden hashtagi voi nousta pinnalle Suomen Twitterissä. Erinomaista markkinointia!
Olimme seminaarissa kaiken toistava lauma – mutta se oli ihan mukavaa, varsinkin kun puhujat olivat hyviä! Voisi kuitenkin miettiä, miten twiittaamisesta saisi vielä rikkaampaa ja vuorovaikutteisempaa. Toisaalta on muistettava, että toisto on olennaisen tärkeä osa sosiaalista elämää, kielenkäyttöä ja kulttuuria, kuten ranskalaisfilosofi Jacques Derrida on muistuttanut.
Janne Matikainen 