Lyhytjännitteistä malttamattomuutta

Tutkimuksen pitäisi tuottaa nopeasti käytäntöön sovellettavia malleja ja tuloksia.

Tulos tai ulos vaadittiin Rion olympialaisten jälkeen urheilujohtajilta.

Puoluejohdot vaihtuvat tiuhaan vaalivoittojen toivossa.

Pääministeri tuskastuu kun valtiontalous ja yhteiskunnan monimutkaiset järjestelmät eivät muutamassa kuukaudessa muutu.

Toimitusjohtajia tulee ja menee, kvartaalitalous on armoton, voittajat ja häviäjät erotellaan kolmen kuukauden välein.

Aikaamme kuvaa hyvin se, että tuloksia ja muutoksia pitäisi saada nopeasti aikaan. Syynä tähän pidetään nopeasti muuttuvaa maailmaa. Nopeatempoisuuden myötä lyhytjännitteisyys kasvaa.

Tarvitseeko näin olla? Onko lyhytjännitteisyys hyvä asia?

Urheilu tarjoaa hyvän esimerkin. Valmentajan pesti on erityisen tuulinen, huonoja tuloksia ei kauaa katsella. Toisenlainen esimerkki on jalkapalloseura Manchester United. Seuraa valmensi Sir Alex Ferguson 27 vuotta (!) voittaen useita mestaruuksia. Fergusonin jälkeen seurassa on ollut kolmen vuoden aikana kolme valmentajaa, huippupelaajia on ostettu ja myyty ja tulos on ollut surkea.

Pitkäjänteisyys vaihtui Manussa lyhytjänteisyyteen ja tulokset huononivat. Tietysti voi ottaa aikansa, että löydetään uusi pitkäjänteisempi ja toimivampi valmentajan ja pelaajien yhdistelmä.

Voisiko joskus rauhoittua ja keskittyä? Vaikka maailma menee ympärillä kovaa vauhtia, niin itse ei välttämättä tarvitse mennä tuulispäänä. Saattaa olla päinvastoin. Analysointi, harkinta ja pitkäjänteinen työ voivat lopulta tuottaa paljon paremmin tuloksen kuin hektinen hötkyily.

Paradoksaalista tässä on, että samaan aikaan kauhistellaan lasten ja nuorten lyhytjännitteisyyttä. He eivät jaksa keskittyä kunnolla, vaan haluavat nopeasti uusia asioita ja elämyksiä. Onko vika nuorissa? Vai ovatko he tulosta maailman menosta? Mitä muutakaan voisi odottaa kun maailma ympärillä on entistä nopeatempoisempi ja lyhytjännitteisempi.

Huolestuttavaa on se, jos tiedolta edellytetään pelkästään nopeaa käytännön sovellettavuutta. Syvällisempi, haasteellisempi ja laajempi tieto on tylsää ajanhukkaa. Lyhytjännitteisyyden myötä saattaa tietämyksemme kapeutua, vaikka infomaatiota maailmassa onkin enemmän kuin koskaan. Tietoa pitää kuitenkin tulkita, jotta sitä ymmärretään. Paavo Haavikko totesi aikanaan: ”Tietoyhteiskunta tietää kaiken eikä ymmärrä mitään.”

Kirjoitukseni pointti? Kiireen, lyhytjännitteisyyden ja malttamattomuuden ei pitäisi olla automaattisesti hyve. Harkitsevampi, analyyttisempi ja pitkäjänteisempi tyyli, koskipa se sitten ihmistä tai organisaatiota, voi olla yhtä hyvä, joskus jopa parempi tyyli.