Vastakkainasettelu myy – ja tuottaa faktojen jälkeistä aikaa

Median ja varsinkin tv-ohjelmien tapa tuottaa vastakkainasetteluja on kerännyt kritiikkiä. Viimeksi näin tapahtui Perjantai-ohjelmassa, jossa pakolaisten vastustajat ja auttajat oli laitettu vastakkain. TV-ohjelma tuotti ääripäät, joita ei varsinaisesti ole olemassa.

Tämä on tuttua monista muistakin teemoista. Terveyteen ja ravintoon liittyvissä ohjelmissa vastakkain ovat tutkijat ja ns. kokemusasiantuntijat. Keskustelua käyvät tutkimus ja oma kokemus, mikä ei tietysti ole huono juttu – tosin oma kokemus on näissä ohjelmissa yleensä aina tutkimustiedon vastaista. Vastakkain ovat aivan eritasoiset asiat. Esimerkiksi ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on kyseenalaistanut tutkimustiedon ja oman kokemuksen rinnastamisen

Yksi esimerkki median tuottamasta vastakkainasettelusta liittyi seksinukeista uutisointiin. Uutisessa asetettiin Sexpon ja Pelastakaa lapset ry:n kannat vastakkaisiksi. Järjestöt joutuvat tahtomattaan mediassa vastakkain asetetuksi. Lopulta järjestöt joutuivat julkaisemaan yhteisen kannanoton, jossa ilmoittivat toimivan samojen päämäärien puolesta, eikä vastakkainasettelua ole.

Vastakkainasettelun kritisoiminen ei tietenkään tarkoita asiantuntijavallan suosimista, jossa maalikoilla ei olisi suunvuoroa. Ongelmaa syntyy siitä, että perusteellisesti tutkittu tieto asetetaan vertailuasetelmaan yksittäisen ihmisen mielipiteiden, kokemusten tai vaikkapa ruokakokeilujen kanssa. Tutkimustieto ei ole vertailtavissa arkikokemukseen ja mielipiteisiin.

Yksi aihealue on kuitenkin jätetty asiantuntijoille: talous. Tv-studioon ei marssiteta Matti tai Maija Meikäläistä kertomaan omista talousopeistaan samaan ohjelmaan professoreiden kanssa. Miksi? Itseoppineita talousasiantuntijoita kyllä riittäisi, lisäksi mielipiteitä ja kokeiluja talousasioissa on paljon. Onko talous liian pyhä asia annettavaksi maallikoiden käsittelyyn?

Vastakkainasettelullaan media tulee – tahtomattaan – tuottaneeksi ns. faktojen jälkeistä aikaa, jossa kaikenlaisia omia kokemuksia tai ns. vaihtoehtoisia faktoja pidetään täysin pätevinä. Vaikka faktojen jälkeinen aika on ongelmallinen ilmaisu (oliko joskus faktojen aika?), kuvaa se kohtalaisen onnistuneesti nykyistä ilmapiiriä.

Tässä ilmapiirissä uutismedian pitäisi tuottaa luotettavaa tietoa. Vastakkainasettelun formaatti kuitenkin luo usein tilanteen, jossa ovat vastakkain tutkimustieto ja joukko hyvin epätasaista tietoa, omia kokemuksia, uskomuksia ja suoranaista huuhaata. Jos media tuo esille tätä huuhaata, eikö se silloin edistä faktojen jälkeistä aikaa?

Huuhaata on tietysti ollut aina, muistan omasta nuoruudestani Juhan af Grannin ja Rauni-Leena Luukasen ufo-ohjelmat, joissa ei tiedolla ja totuudella ollut mitään sijaa. Tiedon ja totuuden kyseenlaistaminen on kuitenkin nyt uudella tasolla, jolloin huuhaan esittämisen kanssa pitää olla tarkkana. Ufojen jorinat olivat harmittomia, kun niitä verrataan ilmastonmuutoksen kiistämiseen tai rasistien ja suvaitsevaisten argumenttien tasavertaiseen puimiseen.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Toukokuu 2017

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s