Usein väitetään, että pärjääminen on itsestä kiinni. Varsinkin positiivinen asenne auttaa menestymisessä ja onnellisuuden saavuttamisessa. On tietysti totta, että reipas ja positiivinen suhtautuminen arkisessa elämässä auttaa eteenpäin.
Mutta jos asiaa katsotaan syvällisemmin, on kyseenalaista sanoa, että kaikki on itsestä kiinni. Jo perimä määrittelee hyvin paljon, esimerkiksi ihonväri voi vaikuttaa menestysmahdollisuuksiin. En tarkoita, että olisimme perimän vankeja. Monissa asioissa meillä on mahdollisuus oppia ja kehittyä, reunaehdot perimä kuitenkin luo.
Psykologisesti meillä on monia varsin pysyviä ominaisuuksia: temperamentti, persoonallisuus, reagointitavat, ajattelumallit ja muisti. Nämä ominaisuudet ovat meissä kussakin syvään juurtuneita. Niiden trimmaaminen menestymiselle sopiviksi on vaikeaa.
Perimän reunaehdot muuttuvat persoonallisiksi piirteiksi sosiaalisessa ympäristössä. Menestymisen ja onnellisuuden kannalta sosiaalisen ympäristön merkitys on huima. Millaisissa ryhmissä ja yhteisöissä kasvamme ja elämämme? Kuinka kannustavia tai tukahduttavia ne ovat? Yleensä ei ole ihmisen oma valinta, millaisissa ryhmissä hän kasvaa.
Onnellisuustutkimukset osoittavat, että onnellisuus perustuu hyviin sosiaalisiin suhteisiin. Tämä ei tarkoita, että sosiaalisia suhteita pitäisi olla paljon tai, että kaikkien pitäisi olla ulospäinsuuntautuneita. Olennaista on itselle merkitykselliset sosiaaliset suhteet, joita ei kaikilla tai kaikissa elämänvaiheissa välttämättä ole.
Ihmisen oman panoksen korostamisella on myös poliittinen ulottuvuus. Jos oletetaan, että kaikki on itsestä kiinni, silloin ei tarvita yhteiskunnallisia palveluita ja tukea. Yhteiskunta ei siis edes voi ottaa vastuuta yksilöiden pärjäämisestä, jos kaikki olisi vain yksilön vastuulla.
Omaa panosta painottavat usein ne, jotka ovat itse pärjänneet. Onhan se mukava laittaa menestyminen pelkästään omaksi ansioksi. Ja onhan pärjäämisessä paljon omaakin panosta. Mutta pelkästään itsestä menestyminen tai onnellisuus ei kuitenkaan ole kiinni, esimerkiksi perimää ja kasvuympäristöä ei kukaan ole voinut itse valita.
Ajatus kääntyy julmaksi, jos ajatellaan, että elämän vaikeudet ovat nekin vain itsestä kiinni. Jos olet kasvanut huonoissa oloissa, sinua on kiusattu tai sinulla on oppimisvaikeuksia, niin se olisi vain oma vika. Näin ei kukaan sano ääneen, mutta oman panoksen painotus sisältää tämänkin ajatuksen.
Menestyminen ja onni eivät välttämättä ole pysyviä. Yrittäjänä menestynyt isä, jonka pieni lapsi sairastui vakavasti syöpään, tiivistää asian Kodin kuvalehden jutussa: ”Pakko myöntää, että ajatteluni oli aika lailla sellaista, että vahvat pärjäävät ja jokainen on oman onnensa seppä. Miten saatanan tyhmä olin.”
Janne Matikainen 