Julkisessa keskustelussa sananvapaus käsitetään toisinaan niin, ettei esitettyjä näkemyksiä ja mielipiteitä saisi kritisoida. Viimeksi näin kävi muutama päivä sitten, kun Hesarissa joukko lääkäreitä arvioi kriittisesti Antti Heikkilän uusimaan kirjan tietoja. Tähän kritiikkiin Heikkilä totesi, että ”miksi minua kohdellaan näin? Kertoo, ettei jostakin saa puhua”.
Sananvapaus ei tarkoita, ettei esitettyjä näkemyksiä saisi kritisoida. Suomen lain mukaan ”sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”.
Kyllähän Heikkilä on saanut käyttää sanavapauttaan: hän on esiintynyt paljon mediassa, kirjoittaa blogia ja julkaisee kirjoja. Viimeisimmän kirjan julkaisi suuri Suomalainen kustantamo Otava (joka muuten sai ansaitusti Heikkilän kirjan julkaisemisesta Huuhaa-palkinnon).
Sananvapauden rajoittamisesta valittavat usein myös maahanmuuton vastustajat. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, varsin vapaasti he saavat ilmaista ja julkistaa mielipiteitään. Mutta osa tästä sisällöstä täyttää rikoksen tunnusmerkit, jolloin viestejä on poistettu – tosin jälkikäteen.
Kun ihminen käyttää sananvapauttaan, asettaa hän silloin sanomisensa keskustelun ja kritiikin kohteeksi. Koska kaikilla muillakin on sananvapaus, saavat he vapaasti kritisoida toisten sanomisia (kunhan eivät riko lakia). Tätä eivät selvästikään kaikki ole sisäistäneet. Niin usein saa lukea kommentteja, että ”tästä ei saa puhua Suomessa” tai ”minulta viedään sananvapaus”, kun esitettyjä näkemyksiä kritisoidaan.
Kritiikki ei vie kenenkään sananvapautta. Kritiikin kohteena ovat esitetyn väitteen perustelut. Julkisen keskustelun ideaalina pidetään yhteiskuntafilosofi Jürgen Habermasin ”paras argumentti voittakoon” -periaatetta. Julkisessa keskustelussa erilaiset argumentit kilpailevat ja ideaalitilanteessa paras voittaa. Käytännön elämä ei tietysti näin toimi, erilaiset argumentit elävät rinnakkain, joku vahvempana, joku heikompana.
Sananvapauteen kuuluu kritiikin ja erilaisten mielipiteiden sietäminen. Tämä ei tarkoita niiden hyväksymistä. Jos havaitsee huonosti perusteluja mielipiteitä, pitäisi ne ampua alas paremmilla argumenteilla. Ongelma on, että moni keskustelu – varsinkin netissä – ei noudata hyvän argumentaation periaatteita. Silti jaksan uskoa hyvä argumentaation voimaan, öyhöttäminen ja uhriutuminen eivät kanna pitkälle!
Janne Matikainen 