Bisnesjohtamisen sosiaalipsykologiaa

Luulisi, että bisnesjohtamisen kirjoissa puhutaan paljon liiketaloudesta ja strategisoita. Mutta niissä käsitelläänkin sosiaalipsykologiaa ja viestintää. Otokseni bisneskirjoista ei tosin ole kovin suuri, olen viime vuosina lukenut muutamia suomalaisten menestyneiden johtajien kirjoja, kuten Matti Alahuhdan Johtajuus, Jorma Ollilan Mahdoton menestys ja nyt viimeisimpänä Risto Siilasmaan Paranoidi optimisti.

Ollilan mukaan toimitusjohtajalla on kolme tärkeää tehtävää: viestintä, viestintä ja viestintä. Ollila korostaa myös arvoja kaiken toiminnan lähtökohtana. Alahuhta painottaa ihmisten ja organisaation virettä eli käytännössä positiivista asennetta ja kiinnostusta ihmisten kehittämiseen. Siilasmaa puolestaan teroittaa vuorovaikutuksen merkitystä organisaation kaikilla tasoilla.

Kaikissa kirjoissa on kuitenkin yksi teema ylitse muiden: luottamus. Ilman sisäistä ja ulkoista luottamusta organisaation toiminta käy kirjoittajien mukaan mahdottomaksi. Kun kilpailu on kovaa yhtiön sisällä ja ulkopuolella, luottamus ei ole itsestäänselvyys.

Ihmiset kilpailevat omasta asemastaan organisaation sisällä, eikä kollegoiden motiiveihin voi aina luottaa. Yhteistyökumppaneiden tavoitteisiin ei myöskään voi aina luottaa, ne kun saattavat olla myös kilpailijoita. Aikanaan eräät organisaatiotutkijat osuvasti sanoivat, että luottamus on kuin liima, joka pitää organisaation kasassa.

Luottamuksen korostus on kaikissa kirjoissa sen verran vahvaa, että siitä uhkaa tulla kaiken selittävä, hieman mystinen voima. Luottamuksen olemusta, syntyä ja ylläpitämistä ei välttämättä eritellä sen tarkemmin. En suinkaan kiistä luottamuksen merkitystä, mutta voisihan siitä kirjoittaessa hyödyntää runsasta tutkimusperinnettä, joka liittyy luottamukseen.

Sosiaalipsykologia tuli kiinnostavasti esille myös Nokian kriisiin liittyen. Siilasmaan selostus Nokian hallituksesta (vuodesta 2008 eteenpäin) on kuin oppikirjakuvaus ns. ryhmäajattelusta. Tämä Irving Janisin vuonna 1972 luoma käsite kuvaa tilannetta, jossa johtavassa asemassa oleva kyvykkäiden ihmisten muodostama ryhmä tekee huonoja päätöksiä. Ryhmä on eristäytynyt, ulkoinen paine on kova ja sillä on voimakas johtaja. Ryhmää hallitsee haavoittumattomuuden tunne, itsesensuuri ja stereotyyppinen näkemys ulkoryhmistä (kilpailijoista).

Tämän seurauksena vaihtoehtoja ja tavoitteita ei tarkastella riittävästi, riskejä ei huomioida ja varasuunnitelmat jätetään tekemättä. Nokian hallituksessa kävi juuri näin, ainakin Siilasmaan kirjan mukaan. Omaan ylivoimaisuuteen uskottiin sokeasti, kriittiset kysymykset estettiin, eikä kilpailijoita pidetty varteenotettavina. Lopputulos onkin kaikkien tiedossa. Hallituksessa olisi kaivattu sosiaalipsykologista osaamista!

Sosiaalipsykologian ja viestinnän korostuminen ei kuitenkaan tarkoittane sitä, että pelkästään niillä johdetaan yrityksiä. Kirjoissa saattaa hämärtyä se, että bisneksen perusta on teknisessä, liiketaloudellisessa ja yritysstrategisessa osaamisessa. Kirjoittajat ovat insinööritaustaisia ja ovat kokemuksen – ja ehkäpä yrityksen ja erehdyksen kautta – löytäneet sosiaalipsykologian ja viestinnän merkityksen.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maaliskuu 2019

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s