Miksausta ja sämpläämistä

Vaatemerkki Makiaa on viime päivinä syytetty erilaisten printtien lainaamisesta tai peräti varastamisesta tuotteisiinsa. Yhtiötä edustava viestintäkonsultti sanoo, että tällainen referenssien hakeminen kuuluu katuvaatekulttuuriin:

”Fiilistellään jotain juttuja ja tuodaan niitä uudestaan esille. Referointi on fiilistelyä eikä kopiointia”

Kyse on rajojen hakemisesta, mikä on lainausta ja mikä ei? Mutta kyse on myös kulttuurisesta muutoksesta, jossa aiempia teoksia lainataan, sämplätään, muokataan, kopioidaan, miksataan ja ehkä myös ironisoidaan. Uusien teosten kohdalla ei aina tiedä, mikä on uutta, mikä vanhaa ja mikä niiden sekoitusta.

Erityisen hyvin tämä näkyy musiikissa. Vanhoista kappaleista tehdään uusia versioita, joista ei aina tunnista alkuperäistä. Uusissa kappaleissa voi olla runsaasti lainauksia vanhoista kappaleista. Tämä sämplääminen on koko hip hop -muusikin perusta.

Yksi ulottuvuus tätä sekoittamista on fiittaaminen eli artistien esiintyminen toisen artistin kappaleessa. Ilmiönä tämä ei ole uusi, mutta sen merkitys ja yleisyys on kasvanut huimasti. Kappaleiden ja levyjen merkitys ja suosio ei enää perustu pelkästään artistiin itseensä, vaan siihen kuka fiittaa missäkin kappaleessa.

Toinen esimerkki lainaamisesta ja miksaamisesta on meemit, erityisesti nettimeemit. Niiden perusta on kopioimisessa, muokkaamisessa ja uusien merkitysten tuottamisessa. Meemeistä on muodostettu oma teoriansa, joka perustuu geeneille: meemit leviävät ja kopioituvat teorian mukaan kuten geenit.

Nettimeemeissä olennaista on usein tuttujen asioiden miksaaminen ja niistä yllättävän, hauskan tai kritisoivan meemin tuottaminen. Homman ydin usein nimenomaan miksaamisessa. Sellainen meemi leviää, jossa on hyvin yhdistetty asioita tai luotu uusi – usein hauska – näkökulma.

Erilaisia lainauksia ja intertekstuaalisia viittauksia teosten välillä on tietysti ollut aina. Teosten sämplääminen ja miksaaminen on kuitenkin yleistynyt huimasti. Yksi keskeinen syy on digitalisaatio, joka mahdollistaa miksaamisen. Musiikin sämpläys tuli 80-luvulla, jolloin musiikin tekeminen digitalisoitui.

Toinen syy on kulttuurin muutos. Sämpläämisestä ja miksaamisesta on tullut oma tapansa tehdä teoksia. Se ei ole lainaamista ja varastamisesta. Kulttuuriseen muutokseen kuuluu myös sirpaloituminen. Musiikkia ei julkaista ehyenä levynä, vaan biisi kerrallaan. Yksittäinen meemi on osa kokonaisuutta, jossa meemit ovat vuorovaikutuksessa, ehkä myös kamppailevat.

Teosten rajat käyvät epäselvemmiksi. Kokonaisuus voi muodostua esimerkiksi meemien kirjosta tai kokonaisuutta ei enää ole, on vain palasia, kuten biisejä. Herää myös kysymys, onko musiikkia tai muita teoksia ja sisältöjä jo niin paljon, että uuden luominen on lähes mahdotonta. Voiko Makia luoda printtejä, jotka eivät jollain tavalla muistuttaisi jotain aiempaa printtiä? Olennainen kysymys tietysti on, onko jokin teos tai printti luotu aiemmasta tietämättä, tarkoituksellisesti haettu aiemmalle teokselle uusia merkityksiä vai vilpillisessä mielessä kopioitu? Miksaaminen ja sämplääminen voi olla yhtä hyvin uusien merkitysten luomista kuin varastamista, raja on veteen piirretty.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Lokakuu 2019

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s