Evoluutiopsykologian lumo

Evoluutiopsykologia on syksyn mittaan ollut esillä mediassa, varsinkin evoluutiopsykologi Markus J. Rantalan kirjan myötä. Koskapa aihe on kiintoisan provosoiva, kommentoin sekä evoluutiopsykologiaa että sitä käsittelevää journalismia.

Evoluutiopsykologiassa ihminen nähdään biologisena olentona, jonka toiminta on seurausta luonnon valinnasta. Evoluutiopsykologia painottaa biologiaa psykologisten toimintojen taustalla. Evoluutiopsykologia siis aiheellisesti muistuttaa, että ihminen on biologinen olento – mutta usein myös unohtaa, että ihminen on myös psykologinen, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen olento.

Evoluutiopsykologiassa on häiritsevää ”helppojen” yleispätevien selitysten esittäminen. Syntyvyyden lasku selittyy hormonitason laskulla, sillä ”vielä puoli vuosisataa sitten useimmilla nuorilla naisilla oli tiimalasivartalo ja nuoret miehet olivat urheilullisen lihaksikkaan näköisiä”. Vaikka tässä olisi osatotuus, niin sosiaalisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden sivuuttaminen on vakava puute.

Häiritsevää on myös, että lähes kaikki ihmisen toiminta liittyisi lisääntymiseen. Ihmisen psykologinen monimuotoisuus ja sosiaalisen elämän kirjo ei millään ole kaikilta osin palautettavissa biologiaan ja vieläpä lisääntymiseen.

Evoluutiopsykologian reseptit masennuksen hoidossa ovat jokseenkin epärealistisia – lähes huuhaata. Rantalan mukaan masennus hoidetaan kahden viikon vetäytymisellä, jossa hoidetaan tulehdukset, ravinto, liikkuminen ja nukkuminen kuntoon. Jos masennuksen hoito olisi näin helppoa, psykologian ja psykiatrian tutkimus olisi nämä yksinkertaiset keinot löytäneet jo ajat sitten.

Evoluutiopsykologia ja muiden alojen välinen keskusteluyhteys näyttää heikolta. Edesmennyt sosiaalipsykologian professori Antti Eskola esitti Jäähyväisluennoissaan (1997) kommentin, kun hän vertaili Foucaltin historiallista selitystapaa evoluutiopsykologiaan:

”Evoluutiopsykologisia ”selityksiä” on helppo keksiä vaikka seuraleikkinä, mutta kyllä Foucaultin historiallisiin havaintoihin ankkuroituva teksti hakkaa ne mielestäni mennen tullen!”

Olen kyllä Eskolan kanssa samaa mieltä, mutta näin halventava puhe toisista tutkimusaloista ei välttämättä ole fiksua. Evoluutiopsykologejakaan kohtaan ei tarvitse esittää vihamielisiä tekoja, kuten Suomessakin on ilmeisesti käynyt, asiallisen kritiikin pitäisi riittää.

Evoluutiopsykologiaa koskeva journalismi ansaitsee myös kommentin. Varsinkin Hesarin juttu (28.10.) on melkoisen yksipuolinen ja antaa kuvan, että evoluutiopsykologialla on reseptit masennuksen hoitoon, mutta valtavirtapsykologia ei sitä hyväksy. Syntyy mielikuva väärinymmärretystä nerosta. Mielikuva voi olla uskottava: jos asiaa tutkinut dosentti näin sanoo ja yksi maamme päämedia kertoo asiasta, sen on oltava totta.

Silmiinpistävää on, ettei juttuun ole pyydetty – tai ei ole saatu – kommenttia muilta psykologian tutkijoilta. Suomesta löytyy paljon tutkijoita, joilla on paljon enemmän sanottavaa masennuksen ”juurisyistä” kuin evoluutiopsykologialla. Rantala moittii, etteivät muut ole pohtineet masennuksen juurisyitä, vaikka asia ei tietenkään niin ole.

Toisessa Hesarin jutussa (22.11.) on jo hieman kriittisiäkin kysymyksiä. Kiinnostava on jutun pääkuva. Evoluutiopsykologi valkoisessa takissa laboratoriossa. Tutkijasta löytyy lähes identtinen kuva muutaman vuoden takaa ylen jutusta. Syntyy vaikutelma kovasta tieteestä, joka avaa psykologian salat. Kuvalla luodaan maskuliinista tieteen auktoriteettia. Mitähän evoluutiopsykologit sanoisivat kuvan sukupuolikuvastosta?

Evoluutiopsykologian putkahtaminen mediaan voi olla merkki yleisemmästä menneen maailman ja konservatiivisten arvojen kaipuusta. Evoluutiopsykologia ei yleispätevissä selityksissään ole harmiton, sillä se esimerkiksi ylläpitää jäykkiä sukupuolirooleja olettaen ne biologiseksi ilmiöksi. Evoluutiopsykologia tarjoaa siis ”tieteellisen” perustan perinteisille sukupuolirooleille. Persut voisivat laittaa evoluutiopsykologian tutkimukset lähdeviitteeksi väitteelleen, että pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä. Ideologinen väite saadaan näin näyttämään ”tieteellisenä” faktana. Olisi tärkeää, ettei journalismi kritiikittömästi levitä ideologiaa sivuavia väitteitä ”kovan” tieteen kaavussa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Marraskuu 2019

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s