Somessa tunnetusti syntyy ylitsepursuavaa kommentointia jostain tunteita kirvoittavasta asiasta. Kyse on joukkojen toiminnasta, miltei joukkohysteriasta. Ilmiö on tuttu, mutta miten sitä voisi selittää?
Verkkovuorovaikutuksen pioneeritutkijat Russell Spears ja Tom Postmes väittävät, että verkossa tapahtuva kollektiivinen toiminta ei vaadi uusia psykologisia selitysmalleja. Heidän mukaansa kollektiivinen toiminta vaatii aina kolmea asiaa: jaettua sosiaalista identiteettiä, uskoa toiminnan tuloksellisuuteen sekä vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita.
Teknologia voi vaikuttaa näihin kaikkiin, vaikka sinällään perusprosessit ovatkin samanlaisia verkossa ja sen ulkopuolella.
Olennaista on, että verkko mahdollistaa tiettyä asiaa ajavien henkilöiden verkostoitumisen ja yhteisen sosiaalisen identiteetin rakentamisen ja jakamisen. Näin tapahtui esimerkiksi ravitsemukseen liittyen, kun karppaajat muodostivat verkostoja ja yhteisöjä, joissa rakentui ryhmäidentiteetti. Lopulta karppaus kasvoi yhteiskunnallisesti merkittäväksi ilmiöksi, joka muutti ihmisten ruokatottumuksia, ainakin hetkeksi.
Psykologisesti tärkeä huomio on, että verkko myös mahdollistaa ihmisten itsenäisen toiminnan verkostojen rakentamisessa. Itsenäisyys luo tunteen mahdollisuudesta vaikuttaa ja uskoa toiminnan tuloksellisuuteen, mikä on toinen ehto kollektiivisen toiminnan syntymiseen. Verkossa yhteisöt ja verkostot voivat syntyä helposti, kun samanmieliset ihmiset löytävät toisensa. Verkostolle syntyy oma verkkotila, joka vahvistaa ryhmäidentiteettiä ja tunnetta vaikutusmahdollisuuksista.
Kolmanteen tekijään kollektiivisen toiminnan taustalla eli vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen verkko myös vaikuttaa. Viha ja suuttumus synnyttävät tehokkaasti klikkauksia ja reaktioita, joita some-alustat tarvitsevat toimiakseen.
Tutkittaessa poliittisten puolueiden ja niiden eduskuntavaaliehdokkaiden tunnereaktioita saaneita viestejä Facebook-sivuilta kävi ilmi, että viestien joukossa vihaisuus oli hallitseva tunne. Kävi myös ilmi, että vihaisuus oli hyvä keino saada viestit leviämään.
Lisäksi tiedot – tai huhut – erilaisista tapahtumista leviävät verkossa nopeasti, mikä lisää tunnereaktioita. Tästä hyvä esimerkki on maahanmuuttajien tekemät rikokset, jotka synnyttävät paitsi yleistä suuttumusta, myös tiiviimpiä ja organisoituneempia maahanmuuttajia vastustavia ryhmiä. Osa väitetyistä rikoksista on keksittyjä, mutta kollektiivisen toiminnan kannalta ne ajavat asiansa, eikä tietojen oikaiseminen enää muuta vihaa ja suuttumusta.
Pelkkä viha ja suuttumus ei kuitenkaan yksistään riitä joukkoliikkeen tai -hysterian syntyyn. Taustalla pitää olla jaettu sosiaalinen identiteetti ja usko, että osallistuminen tuottaa jotain tuloksia. Sosiaalisen identiteetin syntymiseksi ihmisillä pitää olla selvä käsitys meistä (hyvät ja järkevät ihmiset) ja heistä (tyhmät ihmiset).
Vaikka somehysteria ei näytä kovin organisoituneelta toiminnalta, yhteinen suunta ja nimittäjä siinä kuitenkin on. Pitkälti hysteria kiteytyy yhteiseen identiteettiin.
Lähde
Spears, Russell & Postmes, Tom (2015) Group Identity, Social Influence, and Collective Action online. Extensions and Applications of the SIDE Model. In Sundar, S.S. (Eds) The Handbook of the Psycjology of Communication Technology. John Wiley.
Janne Matikainen 