Etäopetus ei ole lähiopetusta etänä

Opettajille ja oppilaille siirtymä etäopetukseen on tullut yhtenä rysäyksenä ja etäopetuksen muotoja on haettu osin epätoivon vallassa.

Olen toteuttanut etäopetusta, lähinnä verkko-opetusta, pitkään. Alla muutamia asioita, jotka olisi mielestäni hyvä huomioida. Kokemukseni ovat enimmäkseen aikuisten parista, mikä tietysti eroaa lapsista huomattavasti. Silti tietyt asiat ovat yleispäteviä.

Opettajuus muuttuu

Etäopetuksessa ei yleensä opeteta perinteisessä mielessä. Opettaminen siis muuttuu paitsi didaktisesti, myös opettajan rooli ja identiteetti muuttuvat. Toki nyt voidaan eri ohjelmilla (Teams, Zoom jne.) siirtää oppitunti verkkoon. Tämä malli voi olla niin opettajille kuin opiskelijoille sosiaalisesti ja kognitiivisesti hyvin vaativaa. Yleensä opettajan rooli on etäopetuksessa enemmän suunnitteleva ja ohjaava: opettamisen sijaan kootaan materiaalia, tehdään tehtäviä, ohjataan vuorovaikutusta ja arvioidaan tehtäviä. Haaste on ollut opettajan työmäärän ja ajankäytön määrittäminen, lähiopetuksesta tuttu opetustuntien määrä ei oikein toimi.

Aika ja rytmi muuttuvat

Etäopetuksessa pitää olla rytmi, se ei voi olla tasaista tehtävien tekemistä. Mutta aikataulu ja rytmi eivät yleensä ole, eivätkä voikaan olla, samanlaisia kuin lähiopetuksessa. Etäopetuksessa annetaan eri kokoisia tehtäviä ja oppimisjaksoja, joiden pitää olla oppijalle selkeä ja mielekäs kokonaisuus. Mutta niiden ajankäytön ei välttämättä ole järkevää jäsentyä lähiopetuksen mukaisesti.

Suunnittelu painottuu

Etäopetuksessa saatetaan suurin työ tehdä etukäteen, kun mietitään oppimisprosessi, tehtävät, rytmi, vuorovaikutus, palautteen antaminen jne. Tärkeää on myös hahmottaa opettajalle tuleva työmäärä. Usein käy niin, että on mukava suunnitella kaikenlaisia tehtäviä ja vuorovaikutusta, mutta kun tulee toteutuksen aika, onkin tarkistus-, ohjaus- ja arviointityötä paljon. Suunnittelussa olisi osattava hahmottaa kaikki palaset ja pedagoginen kaari: miten etäopetuskokonaisuudesta tulee oppijan taidoille ja osaamiselle sopiva ja mielekäs kokonaisuus?

Vähemmän on enemmän

Ympäristöjä, välineitä, verkkomateriaaleja ja sovelluksia on paljon, liikaakin. Kaikkia ei voi käyttää. Eihän lähiopetuksessakaan käytetään kaikkia mahdollisia keinoja koko ajan. Monissa kunnissa ja kouluissa on käytössä erilaisia järjestelmiä ja alustoja, kenttä on hajanainen. Oikeastaan ainoa yhteinen järjestelmä on usein Wilma, joka on hallinto-ohjelma, ei lainkaan verkko-opetusympäristö. Vaikka kaikkea ei tarvitse käyttää, kannattaa kuitenkin kokeilla uusia ohjelmia ja keinoja, mutta ei kaikkia kerralla.

Etäopiskelu on vaativa

Lienee itsestäänselvyys, että etäopiskelu on vaativaa, niin ajankäytön, itseohjautuvuuden, vastuunoton kuin opiskelutaitojen näkökulmasta. Näissä on usein haasteita aikuisillakin. Ei voi olettaa, että kaikki oppilaat osaavat homman heti. Vanhempien tuki voi olla välttämätöntä ja ongelma tietysti on, kun kaikilla ei tukea välttämättä ole. Vaikka aikuiset ovat periaatteessa itseohjautuvia, usein paras motivaattori heidänkin kohdallaan on lähestyvä dead-line.

Pelko helppoudesta on turha

Nyt on ollut vallalla ajatus, että etäopetuksessa pitää olla mahdollisimman paljon hommaa, etteivät koululaiset ainakaan pääse helpommalla ja lomaile. Mieleen tulee 90-luvun puoliväli, jolloin olin mukana aloittelemassa avoimen yliopiston verkko-opetusta. Tuolloin verkkokursseilla opiskelijoille annettiin hurjasti tehtävää, jotteivat ainakaan pääse helpommalla ja verkkokursseista tuli paljon työläämpiä kuin lähiopetuksesta. Tehtävien liiallinen määrä voi olla jopa haitallista lamauttamalla oppilaat, varsinkin tunnolliset.

Homma vie aikaa

Tätä kirjoittaessa moni on toteuttanut etäopetusta muutaman päivän, siis aivan mitättömän ajan. Ei mikään opetus voi muuttua toimivaksi muutamassa päivässä, eikä edes viikossa. Monille opettajille tilanne muistuttaa uimakoulua, jossa viedään keskelle hyistä merta. Ei pidä vaatia liikaa, ei itseltä, eikä oppilailta. Varsinaisen substanssin sijaan monelle oppilaalle suurempi oppimishaaste voi olla itsenäisen opiskelun ja ajanhallinnan opettelu.

Monet viime päivien haasteista etäopetuksessa ovat osoittaneet kuinka tärkeässä roolissa koulussa on ajan ja tilan kontrolli, niin oppilaiden kuin opettajien. Suurin huolin hallinnon näkökulmasta näyttää olevan työpaikan ja –ajan hallinta. Etäopetuksessa ei kuitenkaan voida samalla tavalla kontrolloida aikaa ja tilaa, vaan tekemistä ja suorituksia.

Nyt pitäisi ottaa rauhallisemmin. Opettajien ei tarvitse muuttaa koko opetusta viikossa tekemällä töitä yötä päivää. Poikkeusoloissa ei voi edetä normaaliajan kriteereillä. Vaikka oppilaat eivät oppisi ihan kaikkea muutaman viikon aikana, sukupolvi ei ole menetetty.

 

 

15 kommenttia

Kategoria(t): Maaliskuu 2020

15 responses to “Etäopetus ei ole lähiopetusta etänä

  1. E

    Loistava ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Sain tukea omille ajatuksilleni. Kiitos.

    Liked by 1 henkilö

  2. Uneton erityisopettaja Hämeestä

    Loistava ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Sain tukea omille ajatuksilleni. Kiitos.

    Liked by 1 henkilö

  3. TARJA NYBERG

    Kiitos paljon tästä.Osaisivatpa kaikki esimiehet ohjeistaa henkilökuntaansa näin, siis opettajien.

    Liked by 1 henkilö

  4. Hyvää pohdintaa. Eiköhän tämä tästä!

    Liked by 1 henkilö

  5. Todella hyvin summattu! Allekirjoitan kaiken. Laitoin vielä pari alakohtaa lisää eli opiskelutaitojen piilottaminen oppimistehtäviin sekä joustavuutta tehtäviin https://opeblogi.blogspot.com/2020/03/miksi-vahemman-on-enemman-etaopetuksessa.html

    Tykkää

  6. Aulikki Holma

    Tätä on ilo lukea. Erinomaista analyysia. Kiitos että jast kokemusta ja tietoa – nyt sitä tarvitaan!

    Liked by 1 henkilö

  7. Juha Anttila

    Hyviä ajatuksia, mutta yhdestä lauseesta (vain yhdestä) peruskoulu opettajana olen erimieltä.
    ”Mutta aikataulu ja rytmi eivät yleensä ole, eivätkä voikaan olla, samanlaisia kuin lähiopetuksessa”
    Väitän että enemmistö peruskoulu ja lukio ikäisistä hyötyy suuresti siitä että en olemassa ”oppitunnit” eli siis aika jolloin PITÄÄ olla LÄSNÄ eli on pitänyt herätä ja raahautua opiskelun ääreen.

    Tykkää

    • Tämä on varmasti totta, että tuon ikäisille koulun tuoma aikataulu on tarpeen. Mutta samalla mietin, että onko koko päivä ruudun ääressä livenä aika raskasta, niin oppilaille kuin opettajille. Siihenkin tietysti tottuu.

      Tykkää

      • Veera Hietaranta

        minä olen juuri tota mieltä, että on tärkeää, ettei ruudun ääressä tarvitse olla aikataulullisesti niin miten normitilanteessa on koulua. Monen kotona se on myös käytännössä mahdotonta. Eli siis livetunteja ei ole hyvä pitää läpi päivän ja olen samaa mieltä siinäkin että etäopetus ei ole lähiopetusta etänä. Ooettajalta tullut päivän suunnitelma on toki tärkeää olla sellainen että siitä voi kotona rakentaa koulupäivän oppitunteineen ja välitunteineen ja tapaamisia ja opetushetkiä on tärkeää olla mutta ei siten että kaikki etenevät päivän samassa ajassa. Eikä ainakaan niin että ruudun ääressä pitää olla koko päivä.

        Liked by 1 henkilö

  8. Jaana Bäckman

    Olen opettanut korkeakoulutasolla yli 10 vuotta. Mielestäni nyt tässä poikkeustilanteessa olisi juurikin tärkeää että opiskelijoilla ja oppilailla säilyisi se arkirytmi lukkarin mukaan ja opetus olis sen mukaista Eli opettaja langoilla – tehtävien moninaisiuteen en ota kantaa kukin tekee minkä hyväksi aineelleen ja opetustavoitteilleen näkee. On muistettava, että hyvin hyvin useista ei ole yksin omatpimoseen pakertamiseen!! Lisäksi kun opiskelijat ovat siinä he voivat myös soittaa toisille ja muille ja puhua aina samasta asiasta mitä käsitellään. Koska muutoin kun palataan tavan arkeen niin rutiinit on hukassa ja menee pitkään ensin opettaa opiskelijat takaisin siihen… itselläni esim on 10 ryhmää ja kaksi kieltä (kyllä eli vielä vuorovaikutuksen mahdollisuus kielissä otettava huomioon ja se että kielen opiskelu ei ole rastiruutuun tehtävien tekoa) eikä tule mitään jos opiskelijat soittavat apua milloin tahansa!

    Plus nuoren sisäinen motivaatio on eri kuin aikuisdn monimuoto/verkko-opiskelijan monimuoto. On kyllä työpaikkoja missä voi tehdä työtehtävät omassa valitsemassaan paikassa ja aikana mutta väitän että enemmän on työtä missä tehtävän/tehtäviä saatuaan se/ne tulee tiettynä aikana ja monesti vielä työpaikalla.. (kuulemma monia näinä aikoina irtisanotaan, Koska ei ole etätöitä (yritykset kuolee) ja kaikkea työtä ei voi tehdä etänä ja jotkut työt jatkuvat poikkeustilassakin etätyömäräyksestä huolimetta viimeiseen asti normisti – teollisuus, rakennusala, hoitotyö)

    Tykkää

    • Hyviä pointteja ja oikeastaan juuri samasta kirjoitin eli aikatulu ja rytmi pitää olla. Se on vasrmasti lapsilla ja aikuisilla erilainen, mutta siitä en ole täysin vakuuttunut, että aikataulun pitää noudattaa oppituntien kaavaa. No, sen tämä kevät näyttää, aikatauluja on varmaan monenlaisia ja tärkeää olisi kerätä niistä tieto ja analysoida huolellisesti.

      Tykkää

  9. Fredrik Åbacka

    Nonnihhh!!!

    Vihdoinkin joku joka ”puhuu minun kieltä” ja jopa laittaa lisää värejä ja selkeyttä kuvioihin tilanteesta -mutta myös koko oppimisen ymmärtämisistä ja hallinnasta tänä päivänä. OPS-2016 on aiheuttanut monia kommentteja -monilta ja monin puolin- ja varsinkin KÄSITYÖN opettajana huomaan sekä haasteet ja hyödytkin. Halutaan muutosta -muta kuka tahtoo muuttua?

    Näen oppiminen tavallaan ihmiselle ikuisena oikeutena ja elämyksenä. Jopa virheetkin voi tulla parhaimmiksi opetuspaikoiksi. ”There are no mistakes -just lessons to be learned.” -Barbara Streisand-

    Opetus voi suuntautua ”uuteen vanhaan” nyt, missä oppiminen on se ”yhteinen neliskulmainen avoin tori keskellä” ja osanottajat neljä ryhmää sen ympäri: opettaja, sinä (oppilas), kaveri ja muu/t (kotiväki, koulupaapat, kirjat, netti ym). Sieltä etsitään ja löydetään uusia elämyksiä oppimisessa: vanhaa, uutta, muuta ja kombia. Vähä kuin ”risti-nolla-pelin alusta”.

    Mutta opettaja EI OLE AINOASTAAN COACHI !!!
    Ope on OPE! Tieto, taito ja luovuus siinä on lahjakkuus, mutta sitä on myös opittava ja harjoittava, alustavasti, monesti ja koko ajan. KUSKI ajaa!

    Varsinkin näissä etäopinnoissa on mielestäni TOSI TÄRKEÄTÄ että nuoret EI menetä otetta PERUStaidoista! Muuten saadan isot päät, pienillä käsillä ja jaloilla sekä kylmillä tai kutistuneilla sydämillä. Kaatuu helpolla!

    Mitä päät ilman käsiä ja jalkoja? Tulee niillekin aika hankalaksi!
    Nouse, Suomi… NOUSE!

    Simple is best! Reality talks… walk and talk!

    F-ready Åbacka, KM Käsityön pedagogi

    Liked by 1 henkilö

  10. opevaan

    Mielestäni tässäkin kultainen keskitie on se paras. Meillä on aikataulutettu kolme miittiä/lyhyttä opetustuokiota ja ne toistuvat joka päivä klo 9, 11 ja 13. Niissä myös kysellään kuulumisia ja jaksamista yms. Näiden lisäksi päivystän linjoilla sovitusti 9-14, joskus pidempäänkin, jolloin oppilaat voivat tupsahtaa meetiin milloin vain kysymään mitä vain. Sama meet-linkki toistuu päivästä toiseen ja tosiaan olen itse siellä koko ajan läsnä.

    Oppilaat saavat Classroomiin tehtävät päivittäin (päivämäärä on aiheena) ja oletusarvoisesti pidempiä projekteja lukuunottamatta palauttavat tehtävät päivän aikana. Osaa en seuraa muuten kuin esim, että merkitsevät tehtyään tehdyksi ja osaa seuraan tarkemmin ja niistä laitan Wilmaan merkinnän Etätehtävä suorittamatta, jos ei ole palautunut klo 16 mennessä. Poistan merkinnän heti, kun tehtävä on palautettu.

    Tämä tuntuu toimivan meidän neljännen luokan ryhmässä, jossa noin puolet on erityisen tuen oppilaita.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s