Journalismi omaa oksaansa sahaamassa

”Missä on kansankynttilöiden solidaarisuus ja moraali?”

Näin kirjoitti Hämeen Sanomien toimituspäällikkö kolumnissaan kritisoidessaan opettajia. Kolumni on saanut lukijoissa ja varsinkin opettajissa tyrmistyneen vastaanoton, paikallisen Oaj:n puheenjohtaja kirjoitti vastakommentin juuri kielenkäytöstä.

Hämeen Sanomien Facebook arvattavasti täyttyi kommenteista. Huomionarvoista on, että kommenteissa kritisoidaan journalismin tasoa.

Kolumnissa on periaatteessa aito huoli oppilaiden hyvinvoinnista, mutta kirjoittaja on huonosti perehtynyt asiaan ja esittää asiat yksinkertaistavan kärjekkäästi. Se tietysti kuuluu tyylilajiin, mutta luo samalla mielikuvaa huonosta journalismista. Kirjoittaja on kuitenkin toimittaja, olipa tyylilaji mikä hyvänsä.

Tämä esimerkki ilmentää laajempaa ongelmaa. Viime vuosina on kaivattu laadukasta ja vastuullista journalismia, on kehitetty jopa vastuullisen journalismin merkki.

Samaan aikaa erilaisia journalistien rimanalituksia näkee tasaisesti. Ne eivät riko hyvää journalistista tapaa, mutta eivät mitenkään luo kuvaa ammattitaitoisesta journalismista. Tässäkin tapauksessa lukijat ilmaisivat pettymystä tyyliin ja perehtymiseen eli laatujournalismin keskeisiin piirteisiin.

Monet uutismediat ovat aivan aiheesta tuskailleet some-keskusteluiden tasoa. Tällaiset kolumnit eivät sitä taatusti nosta. Tässä tapauksessa on sanottava, että some-keskustelu oli asiallisempaa kuin itse kolumni.

Käykö tässä niin, että huomion ja klikkausten toivossa myös journalistit sortuvat huonoon tyyliin ja juttujen tasoon? Tietysti suurin osa on hyvin tehtyjä juttuja, mutta muutama huonokin voi pilata ammattikunnan mainetta paljon.

Asiallinen juttu on tietysti tylsä, mutta ehkä kuitenkin pidemmän päälle kannattava. Kritiikkiä voi ja pitääkin esittää, mutta sen pitää olla perusteltua, hyvin esitettyä ja tosiasioihin perustuvaa.

Ja ihan vertailun vuoksi, kirjoittaisikohan kolumnisti lääkäreitä kritisoidessaan: ”Missä on puoskareiden solidaarisuus ja moraali?”

 

Koulun kehykset julkisuudessa

Koulu on kestoaihe julkisessa keskustelussa, mutta koulua koskevat puhetavat vaihtelevat suuresti. Seuraavassa on muutama hahmotelma siitä, miten koulusta puhutaan. Käytän kehyksen käsitettä, joka tarkoittaa kulloinkin käytettävää tulkintakehystä: Millaisena puheen kohde nähdään? Millaisia merkityksiä kehys luo, mitä korostaa ja rajaa pois? Kehykset vaihtelevat tilanteen ja tarkoituksen mukaan ja voivat hämmentävästi elää rinnakkain.

Yhteiskunnan tukipilari

Varsinkin korona-kriisin aikana koulusta on tullut yhteiskunnan kulmakivi. Kiivas keskustelu käytiin koulujen sulkemisesta ja nyt avaamisesta. Kiinnostavaa on, että lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot palautuvat kouluun. Jos koulu on kiinni, mikään ei toimi. Tämä kehys perustuu koulun päivähoito-funktioon, vaikka sitä ei juuri ääneen sanota. On suotavampaa puhua pedagogisista ja sosiaalisista tekijöistä.

Kehityksen jarru

Normaaliaikaan erilaisissa seminaareissa ja puheenvuoroissa korostuu koulun jämähtäneisyys. Opettajia pidetään menneisyyden jäänteinä, jotka eivät ole tehneet oikeita töitä. Varsinkin digitaalisten välineiden kanssa koulua pidetään antiikkisena laitoksena. Suomen menestys tyssää tässä kehyksessä tasapäistävään ja vanhanaikaiseen kouluun. Varsinkin perinteiset luokkahuoneet pilaavat nuorison, avointa tilaa sen olla pitää!

Yhteiskunnallisten ongelmien ratkoja

Kun yhteiskunnassa ilmenee ongelma, koulu on ratkaisu. Jos valeuutisia on liikaa, lisätään mediakasvatusta kouluissa. Jos ihmiset ovat vihaisia, pitää olla tunnekasvatusta. Kun ilmasto lämpenee, pitää olla ilmastokasvatusta. Näiden lisäksi koulussa pitäisi lisätä ainakin yhteisökasvatusta, asennekasvatusta, seksuaalikasvatusta, terveyskasvatusta, liikuntakasvatusta ja teknologiakasvatusta. Oli ongelma mikä tahansa, kun vaan lisätään aiheen opetusta koulussa, ongelma ratkeaa.

Vientituote ja kansallinen ylpeyden aihe

Varsinkin Pisa-menestyksen huipulla suomalainen koulu oli maailman paras. Siitä oltiin ylpeitä ja visioita vientituotteeksi oli paljon. Suomalainen huippukoulu nähdään tässä kehyksessä erinomaisen opettajakoulutuksen ansioksi. Se tässä kehyksessä on loistavaa, että kerrankin ollaan parempia kuin ruotsalaiset!

Kehyksiä on varmasti monia muitakin. Kiinnostavasti kaikki kehykset elävät rinnakkain, kutakin käytetään tarpeen mukaan politiikassa, hallinnossa tai julkisessa keskustelussa.

Varmaa myös, että kaikilla on mielipiteitä koulusta ja jokaisella on paras näkemys koulun kehittämisestä. Eri kehykset ovat siis ahkerassa käytössä. Varsinkin koulumaailman ulkopuolisilla on parhaat näkemykset – jotka usein perustuvat omiin kouluaikojen kokemuksiin.