Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2021

Etäopetuksesta tuli tabu

Maassamme on käytössä laajat koronatoimet, joiden vaikutukset eivät vielä näy. Etäopetus on kiinnostavalla tavalla muodostunut rajoitustoimien tabuksi. En tietenkään pidä etäopetusta toivottavana asiana, mutta sen katoaminen keinovalikoimasta hämmentää opettajia ja aiheuttaa huolta työturvallisuudesta.

Lapsilla ja nuorilla koronaa on tähän saakka ollut vähemmän, mutta nyt noin neljännes tartunnoista on alle 20-vuotiailla, myös 0-9-vuotiaiden osuus on kasvussa.

Ensisijaisia tartunnanlähteitä ovat yleisesti olleet koti, työpaikka ja baarit. Opettajapalstoilta kerrotaan tapauksia, joissa tartunnan saanut opettaja tilastoidaan työpaikalla tartunnan saaneeksi, tuo työpaikka on tosin myös koulu. Vaikka kyse olisi vain yhdestä tapauksesta, herättävät tällaiset havainnot epäluuloja siitä, että koulujen tartuntatilanne halutaan esittää hieman parempana kuin se oikeasti on.  

Epäluuloisuutta lisää se, että suomalaiset asiantuntijat vakuuttavat koulun roolin olevan mitätön tartuntojen kannalta tautimäärien kasvusta huolimatta, mutta samaan aikaan ihmiset itse hakevat tietoa ja löytävät maailman arvostetuimpien tiedelehtien juttuja (Lancet ja Nature), joissa koulusulkuja pidetään tehokkaina keinoina.

Lisäksi löytyy paljon ihmisiä, jotka myös tutkivat lukuja ja löytävät perusteltua näyttöä Suomessakin koulurajoitusten positiivisista vaikutuksista koronan taltuttamisessa.

Kaikki – minä mukaan lukien – eivät välttämättä alaa tuntematta osaa tulkita tutkimuksia oikein, mutta on ymmärrettävä, että hämmennystä tämä herättää. Kuulijoita ei siis välttämättä vakuuta, kun asiantuntija sanoo mediahaastattelussa koulujen merkityksen olevan vähäinen koronan kannalta.   

Lähiopetuksen puolesta esitettävät argumentit näyttävät välillä sekavilta, jopa ristiriitaisilta. Lähiopetusta perustellaan ensisijaisesti epidemiologisilla syillä, lisäksi korostetaan etäopetuksen haittoja lapsille ja nuorille. Usein jälkimmäinen onkin pääperuste, jota sitten höystetään epidemiologisilla arvioilla. Keskeinen, mutta vähän esille tuotu peruste lienee myös kansantaloudellinen: lapset pitää saada kouluun päivähoitoon.

Etäopetuksesta on tullut julkisessa keskustelussa mörkö. En sen haittoja väheksy, mutta paljon on myös positiivisia kokemuksia etäopetuksesta. Hyvä havainto on, että etäopetus on pelastanut poikkeusajan opiskelun. Ilman sitä oltaisiin todella pulassa.

Koulunkäynnin järjestäminen näyttäytyy myös ammattikuntien välisenä valtakamppailuna. Koulujen ja opettajien työstä päättävät muut asiantuntijat. Opettajia hiertää, kun koulun arkea huonosti tuntevat asiantuntija jakelevat neuvoja. Esimerkiksi puhe koulusta turvallisena ympäristönä turvaväleineen ja maskeineen kuulostaa opettajien korviin lähinnä vitsiltä. Entäpä jos opettajat otettaisiin mukaan sen suunnitteluun, miten korona-ajan koulukäynti olisi järkevintä järjestää?

Lopuksi on todettava, etten ole epidemiologian asiantuntija, enkä yritä esittää oikeaa ratkaisua koulun roolista koronan hoidossa. Haluan osoittaa, että tilanne hämmentää opettajakuntaa. Koronatilanne on laajoista rajoitustoimista huolimatta huonontunut, mutta silti etäopetusta ei pidetä rajoituskeinona. Tätä kuvaa hyvin hallituksen lupaus, jonka mukaan meneillään olevan kolmen viikon sulkutilan jälkeen ei enää tule lapsia ja nuoria koskevia rajoituksia, vaikka kukaan ei tiedä, millainen tautitilanne on parin viikon päästä.

Olennaista on parantaa viestintää koulujen osalta. Ihmiset itse ottavat asioista selvää, eivät pureksimatta niele kaikkia näkemyksiä. Ristiriitainen, löyhästi perusteltu ja pahimmillaan vähättelevä viestintä voi enemmänkin estää kuin edistää viestin perille menoa.      

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maaliskuu 2021

Torjunnalla hallinnan tunteeseen

Ihmismielelle on välttämätöntä hallinnan tunteen tavoittelu ja edes osittainen saavuttaminen. Tavoittelemme hallintaa niin omaan itseemme, erityisesti identiteetin eheyteen, sosiaalisiin suhteisiin kuin ympäröivään maailmaan liittyen.  

Hallinnan tunteen tavoittelu johtaa erilaisiin psykologisiin ilmiöihin ja sosiaalisen toimintaan, joita psykologiassa ja sosiaalipsykologiassa on tutkittu paljon. Erityisen tunnettu on torjunta hallintamekanismina: uhkaavat asiat torjutaan, minkä avulla oma psykologinen maailma onnistutaan pitämään kasassa.

Torjunta on ilmastonmuutoksen ja koronapandemian julkisessa keskustelussa vahvasti esillä. Sosiaalisessa mediassa riittää ilmastonmuutoksen kieltävää kommentointia. Sopivia kuvioita ja tutkimuksia (tai pikemminkin ”tutkimuksia”) löydetään todistamaan, ettei ilmastonmuutosta olisi. Vain sellaiset tiedot hyväksytään, jotka tukevat ilmastonmuutoksen kieltämistä. Jos muuta keinoa ei löydetä, niin parin asteen lämpeneminen kuitataan tervetulleena asiana kylmään Suomeen.

Koronaa puolestaan pidetään pikkuflunssana, jonka ei pidä antaa häiritä normaalia elämänmenoa ja taloutta. Koronan uhkaa vähätellään, eihän meillä sitä nyt niin paljoa ole tai vain muut (vanhat ihmiset tai maahanmuuttajat) siitä kärsivät. Kaikki klassisia keinoja, joilla itseen kohdistuva uhka torjutaan.

Hämmentävintä on, että ilmiselvät tieteelliset tutkimustulokset kielletään. Koko tiedeyhteisön väitetään harjautuneen ilmastonmuutoksen kanssa, mutta oma ajattelu ja netistä löydetty ”tieto” korvaa kaiken tieteellisen tutkimustyön.  

Taustalla tässä nähdäkseni on torjunta hallinnan tavoittelun keinona. Ilmastonmuutos ja korona ovat globaaleja viheliäisiä ongelmia. Niihin ei ole selkeää ratkaisua, koronaan ehkä rokotteen avulla. Molempien ratkaisu edellyttää tutun elämäntavan muuttamista. Koronaan riittää todennäköisesti lyhyt, mutta radikaali muutos eli eristäytyminen. Ilmastonmuutos sen sijaan edellyttäisi pysyvämpää muutosta liikkumiseen, syömiseen ja kuluttamiseen liittyen.  

Torjunta on helppo tuomita virheellisenä ajatteluna. Olisi kuitenkin tärkeää ymmärtää, miksi ihmiset siihen turvautuvat. Kaoottinen ja epävarma maailma pitää laittaa järjestykseen. Paras tapa on turvautua entiseen. Näinhän on ennenkin eletty, miksi siis muuttaa mitään? Ennenkin on selvitty taudeista ja lämpötilat ovat heitelleet vuosisatojen kuluessa.

On myös hyvä oivaltaa, että tieteellinen tieto ei kamppaile samassa sarjassa hallinnan tavoittelun kanssa. Vaikka kuinka paljon jaettaisiin pätevää tieteellistä tietoa, se uhkaavuudessaan voi vain lisätä torjuntaa. Mitä uhkaavampi maailma on, sitä enemmän mieli joutuu työskentelemään hallinnan tavoittelun ja mahdollisen torjunnan kanssa.   

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maaliskuu 2021