Yliopistot pysyvään etäopetukseen?

Sohvalla lötkötellessäni näin uutisen, jossa kerrottiin Vaasan yliopiston aikeista siirtyä massaluentojen osalta pysyvään etäopetukseen.

Ideana on, että massaluennot siirretään verkkoon ja lähiopetuksessa panostetaan pienryhmätapaamisiin. Ajatus tällaisesta käänteisestä luokkahuoneesta sinällään on ihan hyvä – mieleen tulee peruskoulun inkluusio: ajatuksena kaunis, mutta ei toimi käytännössä.

Toimimattomuuden syy on resurssien puute. Yliopistojen kohdalla ihmettelen, mistä saadaan opettajia, jotka sekä pitävät luennot että vetävät pienryhmiä. Vastaus on yksinkertainen: ei mistään. Ehkäpä ajatuksena on näyttää samoja luentoja vuosi toisena perään, jolloin opettajia ei tarvita luennoimaan. Tämä on juuri asia, josta opiskelijat ovat kriittisiä. Vanhojen luentojen kuuntelu koetaan oppimisen kannalta epämotivoivaksi.   

Luennot on myös tarkoitus pilkkoa 20 minuutin klipeiksi. Kuulostaa suorastaan kornilta. Yliopistoista ei tarvitse tulla luentoklippien tavarataloa. Ei ihme, jos ihmisistä tulee lyhytjänteisiä, kun heille tarjotaan mukavia pieniä pätkiä, etteivät tylsisty ja rasitu liikaa.  

Palaute on koko koronavuoden ollut, että opiskelijat ovat täysin uupuneita koneen äärellä istumiseen. Opiskelijat toivovat toki joustavuutta, mutta samaan hengenvetoon he toivovat aikatauluja ja livekohtaamisia.

Taustalla tässä on tietenkin raha ja säästöt. Verkkoluennoilla säästetään tilakuluissa ja massaluennoille voidaan ottaa entistä enemmän opiskelijoita. Säästämistavoite puetaan kauniisti joustavuuden ja pedagogiikan kaapuun.

Opettajan näkökulmaa ei ole otettu huomioon. Ruudulle puhuminen on tullut valitettavan tutuksi ja kaikki ovat siihen täysin kyllästyneitä, ei lainkaan kontaktia opiskelijoihin. Tässä kohtaa verkko-opetuksen puolustajat sanovat, että kyllä verkossakin saa kontaktin. Tottakai saa, mutta kun kurssilla on 100-150 opiskelijaa, niin kyllä se on vaikeaa.  

Kriitikot sanovat myös, että luentojen aika on muutenkin ohi. Perinteinen luento voikin olla todella huono, epäselvä ja pedagogisesti onneton. Mutta luento voi myös olla kaikin puolin erinomainen: kiinnostava ja oppimista edistävä. Myös opiskelijat kokevat luennot mielekkäiksi, kunhan niitä on sopiva määrä. Ongelma on se, että viime vuosina massaluennot ovat jälleen yleistyneet, mikä tekee luennoista pedagogisesti hankalia. Pienemmälle joukolle luennoista voisi tehdä monimuotoisempia.

Verkkoluentoja ja muita joustavia opiskelumuotoja tulee ilman muuta kehittää. Mutta kertaluontoinen päätös massaluentojen siirtämisestä verkkoon ei ole viisas. Asiaa pitää pohtia tapauskohtaisesti, maisteriopinnoissa joustavuus voi olla tärkeää, kun taas kandiopintojen alussa on toisten tapaaminen ja kontaktien luominen keskeistä. Seurauksia ei tarkkaan tiedetä, tosin koronavuosi on antanut viitteitä asiasta. Vaarana esimerkiksi on, että vähäinenkin yhteisöllisyys ja sosiaalinen tuki katoavat.   

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kesäkuu 2021

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s