Järjestelmä ohjaa meitä

Meillä on tapana hakea ihmisen käyttäytymisen syitä ihmisen persoonasta. Usein unohtuu, että paikkamme järjestelmässä ohjaa meitä voimakkaasti. Toisin sanoen institutionaaliset roolit määrittävät toimintaamme.

Nämä roolit kävivät hyvin ilmi Kuuriiri-elokuvassa, joka kuvaa kylmän sodan aikaista vakoilua. Kaikki toimivat rooleissaan ja vieläpä tiukkojen julkilausuttujen sääntöjen mukaisesti. Elokuva kuvasi erityisen hyvin roolien tiukkuutta totalitaarisessa järjestelmässä. Neuvostoliiton vakoojat ja virkamiehet olivat palvelemassa järjestelmää ja rooli oli hyvin kapea. Mutta myös totalitaarisessa järjestelmässä rooleissa oli ihmisiä, heillä oli oma tyylinsä ja mielipiteitä, mutta järjestelmän antama rooli esti oman persoonan esille tuomisen – ei kuitenkaan aivan kokonaan.

Institutionaaliset roolit eivät ole vain totalitaaristen järjestelmien tunnuspiirre, vaan me kaikki toteutamme niitä opiskelijoina, työntekijöinä, potilaina ja asiakkaina. Nämä roolit tulivat hienosti esille Sisäilmaa-sarjassa, jossa TE-keskuksen työntekijät kipuilevat järjestelmän asettamien mahdottomien vaatimusten edessä.

Toimiston pomo Anneli (Elina Knihtilä) joutuu esimiehensä Reijon (Pertti Sveholmin) puhutteluun, kun Anneli kyseenalaistaa roolinsa mielekkyyden. Reijo paasaa: ”Pienen Annelin ikkuna edustaa hyvinvointivaltiota…Kohta sun paikalla on hyper-Anneli…Vaikka sä olet on the edge of saikku, näytetään niille, että tää systeemi toimii.” Tärkeintä on siis systeemin ylläpitäminen ja siinä roolin suorittaminen, persoona pitää jättää sivuun.  

Instituutio ei määritä ainoastaan rooleja, vaan ohjaa myös vuorovaikutusta. Kokonaan oma tutkimuskohteensa on institutionaalinen vuorovaikutus, jossa osapuolet suorittavat institutionaalisia tehtäviä. Malliesimerkki tästä on potilaan/asiakkaan ja lääkärin vuorovaikutus, joka on hyvinkin määrämuotoista. Myös monissa muissa tilanteissa instituutio määrittää vuorovaikutusta.

Institutionaalisilla rooleilla on myös suojaava vaikutus. Useinhan todetaan, että hän tekee vain työtään. Tämä voidaan tulkita niin, ettei ihminen oikeasti ole tuollainen, vaan toimii institutionaalisen roolinsa mukaisesti.

Institutionaalinen rooli suojaa hankalissa tai ahdistavissa tilanteissa. Kun lääkärin pitää kertoa ikäviä uutisia potilaalle, institutionaalinen rooli suojaa laittamassa persoonaa peliin. Samoin käy monessa muussa ammatissa.

Kun joku haukkuu kaupan kassaa, hän kohdistaa sen tiettyyn henkilöön, mutta tosiasiassa kohteena on myyjän rooli. Tässä roolissa oleva ei tosin välttämättä koe tällä tavalla ja sen vuoksi haukut satuttavat. Onkin hyvä muistaa, että roolia suorittaa aina ihminen. Kaupan kassa tai suurvallan vakooja ei ole sielultaan tyhjä, vaikka ei persoonaa tuokaan roolissaan esille.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elokuu 2021

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s