Metsään meni opiskelijavalinta

Korkeakoulujen opiskelijavalinnasta on viime vuosina puhuttu riittämiin. Ylioppilastodistukseen perustuva valinta on tehnyt lukiosta uuvuttavan valmennuskurssin, joka kestää nykyään usein neljä vuotta. Kaupalliset valmennuskurssit eivät ole kadonneet, vaan niitä kaupitellaan lukiolaisten lisäksi peruskoululaisille.

Vaikka uudistuksen tavoite oli toinen, on merkkejä siitä, että välivuosien määrä on kasvanut. Myös lukiosta on joidenkin kohdalla tullut nelivuotinen, jotta arvosanat ovat mahdollisimman hyviä. Laajempaa tietoa ilmiöstä ei kuitenkaan vielä ole.

Paljon on keskustelu matematiikan suuresta merkityksestä opiskelijavalinnassa. Matematiikan hyötyjä ei käy kiistäminen, mutta on absurdi ajatus, että matemaattisella ajattelulla pärjää alalla kuin alalla.

Lukion opettaja Tommi Kinnunen kertoo kuuntelevansa ”itkuisia opiskelijoita, jotka valitsevat väkisin pitkän matematiikan, koska se tuo lisää pisteitä korkeakouluhaussa”.

Taustalla saattaa olla ajatus, että korkeakouluihin saadaan matematiikkaa painottamalla lisää miehiä opiskelijoiksi, sillä korkeakouluopiskelijoiden enemmistö on nykyään naisia.

Tänä syksynä huomasin, että valtsikaan tulee entistä enemmän toista tutkintoa suorittavia, hyvällä yo-todistuksella kun voi vaan ilmoittautua uusiin opiskelupaikkoihin. Eräs papereilla meille tullut kahden tutkinnon suorittaja sanoi: ”Onhan tämä hullua, että pääsen tuosta vaan eri paikkoihin opiskelemaan.”

Helsingin yliopistossa todistusvalinta koskee vain ensikertalaisia suosituimmilla aloilla (lääketiede, psykologia, oikeustiede), muilla aloilla ei rajoituksia ole. Hyvällä todistuksella voi siis haalia useita opiskelupaikkoja.

Ilmenneiden ongelmien jälkeen on tietysti helppo olla jälkiviisas – vai onko kyse jälkiviisaudesta? Kaikesta tästä varoitettiin, mutta varoitukset kaikuivat kuuroille korville.

Opiskelijavalintaan ei ole parasta tapaa, kaikissa on omat ongelmansa. Todistusvalinta ei tietenkään ole kokonaan mätä systeemi, vaan sitäkin voi käyttää. On reilua palkita siitä, jos lukio on mennyt huippuarvosanoilla.

Nykysysteemin ongelmat ovat kuitenkin niin ilmeiset, että muutoksia pitäisi tehdä. Niitä ei voi kuitenkaan tehdä nopealla aikataululla, sillä lukion aloittavilla pitää olla varma tieto opiskelijavalinnan käytännöistä.

Hienosäätöä voidaan tehdä: todistuvalinnan määrää voisi laskea ja matematiikan ylivaltaa pienentää. Pääsykokeissa suunta on ollut kunkin alan valtakunnallisiin kokeisiin, mikä vaikuttaa järkevältä linjalta. Se on hakijoille hyvä sekä pienentää korkeakoulujen ja yliopistojen taakkaa.

Viesti lukiossa uupuvista nuorista on otettava tosissaan. Todistusvalinta tuskin on ainoa uupumista aiheuttava tekijä, mutta kyllä se stressiä lisää. Lisäksi valmennuskurssien kysyntä kasvaa, ehkä myös välivuosien. Vanhempien tausta ja varallisuus ovat entistä merkityksellisempiä, mikä ei edistä koulutuksellista tasa-arvoa.