Onko kaikki viestintää?

Viestinnän tekijöillä ja tutkijoilla on tapana sanoa, että emme voi ymmärtää nykymaailmaa ilman viestintää. Usein tuleekin pohdittua, että mikä on viestintää ja mikä ei. Törmäsin Twitterissä samaan asiaan suorasanaisen kysymyksen muodossa: ”Missä vitun vaiheessa kaikesta tuli viestintää?”

Muutamissa vastauksissa nostettiin esille edesmenneen viestinnän professori Osmo A. Wiion toteamus, että ”kaiken ollessa viestintää, mikään ei ole viestintää.” Samaa ongelmaa on siis pohdittu pitkään. Viestinnästä on vaikea saada analyyttista otetta, jos kaikki on viestintää.

Olen pohtinut vertauksen hakemista ihmisestä. Verenkierto on olennainen osa ihmistä, ilman sitä ihminen ei toimi, ei ajatus eikä happi kulje. Voitaisiin siis sanoa, että kaikki ihmisessä on verenkiertoa. Mutta keskittymällä verenkiertoon emme voi ymmärtää ihmistä, emme varsinkaan ihmisen psykologiaa tai sosiaalista käyttäytymistä.

Vaikka vertaus on kömpelö, voidaan ajatella, että organisaatioita ja yhteiskuntaa ei voi ymmärtää pelkän viestinnän avulla – kuten ei minkään muunkaan yksittäisen tieteen avulla. On paljon instituutioita, valtarakenteita ja sosiaalisia suhteita, joita ei voi ymmärtää pelkästään viestinnällä.

Vastaavasti organisaatioiden ja yhteiskunnan ymmärtäminen ilman viestinnän näkökulmaa on vaikeaa. Niinpä on hedelmällistä yhdistää näkökulmia: viestintä yhdessä muiden tieteenalojen kanssa avartaa ymmärrystämme.

On vielä hyvä erottaa tieteellinen ja kaupallinen näkökulma. Viestinnän keskeisyyttä korostetaan viestinnän toimialalla, koska viestintä on myytävä tuote. Tosin monet suomalaiset isot viestintätoimistot ovat viime aikoina pyrkineet eroon pelkästä viestinnän profiilista korostaen muutoksen konsultointia.

Akateemisessa maailmassa toki kukin tieteenala korostaa omaa erityislaatuisuuttaan, myös viestintä. Mutta viestinnän tutkimuksessa sovelletaan paljon naapuritieteiden teorioita ja käsitteitä, mikä kertoo siitä, että maailma ei avaudu vain kapeasti ajateltuna viestinnän vinkkelistä.

Viestinnän tutkijana ja opettajana, jonka tausta muuten on sosiaalipsykologiassa, voin sanoa, ettei kaikki todellakaan ole viestintää. Mutta kovin usein törmätään niin käytännön elämässä kuin tutkimuksessa ilmiöihin, joiden ymmärtämistä viestinnän tutkimus rikastaa ratkaisevalla tavalla.