Oletko joskus ollut seminaarissa tai kehittämispäivässä, jossa on peräänkuulutettu yhteistyön lisäämistä? Onko yritysten ongelmien ratkaisijaksi tai viranomaisten siiloutumisen estämiseksi ehdotettu yhteistyötä?
Kyllä, ongelmien ilmaantuessa ratkaisuksi tarjotaan yhteistyötä. Koulujen inkluusiokeskustelussa on yksimielisesti todettu, että kouluissa on liian vähän tukiresurssia ja siihenkin ongelmaan on ratkaisuksi ehdotettu yhteistyötä.
Myös sote-uudistus hoituu yhteistyöllä: Kuntalehdessä (12.10.22) todetaan, että sote-uudistus onnistuu kumppanuudella sekä ”julkisen ja yksityisen sektorin hyvällä yhteistyöllä”.
Yhteistyön korostamista voidaan lähestyä ainakin kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin on diskurssien ja retoriikan taso, joka näkyy julkisessa puheessa, kehittämisseminaareissa ja -päivillä, joissa toistetaan, että pitää lisätä yhteistyötä tai ainakin keskinäistä koordinaatiota.
Asia jää kuitenkin helposti vailla sisältöä ja konkretiaa. On helppoa sanoa lääkkeeksi yhteistyö, kun se ei vaadi lisäresurssia – paitsi työaikaa. Itse asiassa yhteistyön korostus saattaakin olla keino peittää resurssivaje tai muu ongelma.
Toiseksi on itse yhteistyön taso. Yhteistyö on ilman muuta tärkeää ja usein kivaakin, mutta miksi yhteistyö on usein vaikeaa? Ongelmana on yhteistyön käynnistäminen, sujuvuus ja tuloksellisuus ja sitä voivat haitata erilaiset ammatilliset, organisatoriset ja ajalliset esteet.
Yhteistyössä on erilaisia tasoja. Yksinkertaisin yhteistyön taso tarkoittaa tiedon jakamista ja vaihtamista. Tätä tapahtuu arkisessa työssä paljon, mutta paljon jää myös tietoa vaihtamatta. Ei tulla ajatelleeksi, ei ehditä tai ei nähdä tiedon vaihtamisen hyötyjä, tai sitten hyötyjä ei ehkä edes ole.
Syvempi yhteistyö tarkoittaa yhteistä työn kohdetta. Tällöin on kyse oikeasti yhteisestä työskentelystä, ei vain tiedon vaihtamisesta. Tällainen yhteistyö eri organisaatioiden kesken on jo huomattavasti vaativampaa, mutta parhaimmillaan tuottavaa. Resurssia se joka tapauksessa vaatii, itsestään hyvä yhteistyö ei synny.
Uskon yhteistyöhön voimaan, jo sosiaalipsykologin koulutukseni sitä edellyttää! Mutta yhteistyötä näytetään käytettävän myös sellaisena taikasanana, jolla ratkaistaisiin asioita, jotka eivät edes ole ratkaistavissa yhteistyöllä.
Janne Matikainen 