Sketsit perustuvat usein hokemiin, omalle sukupolvelleni erityisen tuttuja ovat ”apuva” ja ”kyllä lähtee”, tuoreempi esimerkki on Putous, jossa olennainen osa hahmoja on hokema (”saletisti natsaa”, ”suut makiaks” jne.)
Hokeminen ei kuitenkaan rajoitus vain huumoriohjelmiin, sanoja ja ilmaisuja hoetaan kaikilla elämänalueilla.
Näin tapahtuu varsinkin politiikassa ja hallinnossa. Kunnallishallinnossa hoetaan elinvoimaa, lisäksi pitää mennä epämukavuusalueelle, eikä saa panostaa seiniin.
Elinvoimalla voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita ja sillä voidaan perustella melkein mitä vaan. Sana elinvoima ei kerro, millä keinoin elinvoimaisuuteen voidaan päästä, kuten Kotuksen blogissa hyvin havainnollistetaan.
Julkista sektoria paljon konsultoivan yrityksen mukaan ”elinvoimaa johtamalla vahvistetaan alueellisia voimavaroja ja avataan uusia mahdollisuuksia kehitykselle”.
Näin ympäripyöreää sanaa onkin hyvä hokea, kun ei tarvitse sanoa mitään konkreettista.
Toinen yleinen hokema on valtionvelka. Kansan pariin paniikki saatiin iskostettua tehokkaasti asiaa hokemalla, vaikka ekonomistit eivät puhu velkapaniikista.
Miksi sitten hoetaan? Politiikan ja hallinnon kohdalla kyse voi olla strategisesta viestinnästä. Toisto on vanha vaikuttamisen muoto: riittävästi toistamalla ihmiset alkavat pitämään asiaa tärkeänä.
Toki muitakin motiiveja on. Yksilötasolla tärkeää lienee se, että hokemia toistamalla osoitamme olevamme ajan hermolla ja mukana hokemia viljelevissä yhteisöissä.
Lisäksi hokemilla on yhteisöllistä merkitystä. Toisteisuudella ylläpidetään yhteisöä, kuten viestinnän ritualistinen malli esittää. Lisäksi ikävät asiat saadaan siistittyä. On mukavampi puhua elinvoimasta kuin metsän tuhoamisesta autotien vuoksi tai velan hillitsemisestä leikkausten sijaan.
Hokemat kuuluvat ihmisyhteisöihin, ne ovat myös huumorin ydintä. Se kuitenkin yllättää, kuinka kritiikittömästi niitä käytetään politiikassa ja hallinnossa. Nehän eivät ole vain retoriikkaa, vaan hokemilla on vaikutuksia päätöksiin – vai pohjustetaanko päätöksiä juurruttamalla hokemia?
Janne Matikainen 
Luovan kirjoittamisen ja elämäntarinan kirjoittamisen opettajana ”juurikin” kiinnitän joskus kirjoittajien huomion heidän käyttämiinsä muotihokemiin ja saksin niitä pois, ”koska kieli”. Haluan heidän kiinnittyvän kirjallisuuden vuosituhantiseen traditioon, kielen syviin kerrostumiin, eikä lilluvan kielen pinnallisimmalla tasolla apinoimassa sketsihahmoja ja osoittamassa olevansa ”ajan hermolla ja mukana hokemia viljelevissä yhteisöissä”, kuten hokemien kahta funktiota kuvaat.
TykkääLiked by 1 henkilö