Enemmän ja tehokkaammin

Pitäisi tehdä enemmän, olla kaikessa mukana ja keksiä uusia juttuja! Kuulostaako tutulta työelämältä?

Olen vuosien mittaan puhunut kollegoiden kanssa yliopistolla, että hartioillamme tuntuu paine: hanki tutkimusrahoitusta, julkaise paljon, verkostoidu kansainvälisesti, ole innovatiivinen opettaja, kohtaa opiskelijat, osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja hoida hallintoa.

Työ yliopistolla on vapaata, joten voimme lähteä mukaan melkein mihin tahansa. Kukaan ei sano, missä pitäisi olla mukana, eikä kukaan tai mikään myöskään rajoita. Työn vapaus on mahtavaa, mutta siinä on ansansa.

Paine ei kuitenkaan rajoitu yliopistoon. Niin yrityksissä kuin julkisella puolella ihmiset kamppailevat saman paineen kanssa. Rajaaminen on jätetty yksilön vastuulle. Ja jos rajaa, niin tuntee olevansa huono työntekijä.

Kiinnostavaa tässä on, ettei näitä vaatimuksia suoraan sanota. Paineen vain tuntee. Tietysti erilainen huippupuhe hyvin tuottaa tällaista painetta. Tavallisen hyvä kun ei riitä.

Voisiko tämä paine myös olla nuorten mielenterveysongelmien osasyynä? He valmistautuvat yhteiskuntaan, jossa pitää olla pätevä huippuammattilainen, joka brändää itseänsä eri some-kanavissa – ja yrittää siinä sivussa olla onnellinen.

Lukio- ja pääsykoeuudistukset ovat hyvin lisänneet painetta. Elämän suuret ratkaisut pitää tehdä lukion ekalla ja sen jälkeen huippuarvosanoilla voi päästä opiskelemaan haluamaansa paikkaa, mutta aikuisten ohjeen mukaisesti ”ei pidä stressata”.  

Tehokkuuden ja tuottavuuden paine nousee elävästi esille Anu Kantolan ja työryhmän tuoreessa tutkimuksessa. Yhteiskunta ei näytäkään jakautuvan voittajiin ja häviäjiin, vaan ”suuren ruuvin kasvava puristus tuntuu kaikkien elämässä ja vaatii entistä kovempia suorituksia”.  

Tuottaako tämä paine laadukkaampaa tekemistä ja tulosta? Ei välttämättä, kun kaikkea ei ehditä tehdä kunnolla. Tosin on sanottava, että akateemisesta maailmasta tulee paljon kansainvälisesti laadukasta tutkimusta. Ehkä paine sittenkin tuottaa tulosta.  

Loppukevennyksenä voisi Adam Smithiä mukaillen sanoa, että yhteiskuntamme yllä leijuu painostava näkymätön käsi. Lisää tehoja ja ruuvia kireämmälle, mutta miten meidän ihmisten käy?

Lähde: Anu Kantola & työryhmä (2022) Kahdeksan kuplan Suomi. Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat. Gaudeamus.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Syyskuu 2022

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s