Hankkeille pitää tietenkin luoda Facebook- ja Twitter/X-profiilit, ehkä myös Instagramiin, blogiin pitää kirjoitella ja jos oikein trendikkäitä ollaan, niin tietysti TikTok-videoita tekemään! Kun kaikki on luotu, pitäisi jostain saada seuraajia, siis muitakin kuin projektin työntekijöitä.
Onko kaikki siis vaivansa arvoista, onko wörttiä? (kirjoittaja yrittää olla some-henkisen rento ja käyttää nuorisonkin suosimaa puhekielistä ilmaisua)
Hankeviestinnän oppaat julistavat, että some on tehokas keino saada näkyvyyttä. Lisäksi someviestintä on tehokas ja halpa tapa tavoittaa laajoja massoja nopeasti.
Kyllä some tämän potentiaalin tarjoaa, mutta potentiaali toteutuu harvoin. Hälyä somessa on paljon, miten erottua, miten tavoittaa laajat massat tai miten löytää hankkeelle olennainen kohderyhmä?
Somella voidaankin saada näkyvyyttä, mutta saadaanko vaikuttavuutta? Hankkeiden tavoite on kuitenkin vaikuttaa ihmisiin, organisaatioihin tai yhteiskuntaan. Voidaan tietysti ajatella, että ilman näkyvyyttä ei saavuteta vaikuttavuutta. Ja voihan pelkkä näkyvyyskin olla tavoite.
Somen kanssa hankkeet törmäävät ainakin seuraaviin ongelmiin.
Some on ihmiskeskeinen, ihmiset kiinnostavat. Hankkeen profiili on helposti virallisen tylsä. Pitää olla todella kekseliäs ja aktiivinen, jotta hankkeen profiili herättää kiinnostusta – näitäkin esimerkkejä kyllä on.
Toiseksi on vaikea löytää sopivaa tai sopivia some-palveluita. Vaatii paljon työtä luoda kiinnostava profiili ja laaja verkosto FBssa tai ”Linkkarissa” (siis LinkedIn, taas kirjoittajalla rento tyyli!). Twitter/X on ainoa avoin palvelu, jossa hanke voisi saada ääntään kuuluville, myös esimerkiksi päättäjien suuntaan.
Twitter/X on kuitenkin toimintaperiaatteiltaan sen verran arveluttava, että hankkeet joutuvat pohtimaan, haluavatko olla mukana näin epäeettisessä toiminnassa.
Suuri kysymys on, tavoittaako somen kautta oikeat kohde- ja sidosryhmät? Usein sanotaan, että esimerkiksi nuoret löytyvät somen kautta. Tohdin epäillä, että hankkeen Twitter/X-profiili löytäisi ja puhuttelisi nuoria. Myös päätöksentekijöihin tai asiantuntijoihin vaikuttaminen somen kautta tuntuu kovin optimistiselta ajatukselta.
Kaiken tämän pessimismin jälkeenkin uskon, että hankkeet voivat viestinnässään ja vaikuttavuuden tavoittelussaan saada somesta lisäarvoa. Tällöin hankkeen tavoitteiden, kohderyhmien sekä tekijöiden osaamisen ja motivaation pitää osua kohdilleen.
Väitän kuitenkin, että monille hankkeille some on melko turha. Jos somesta ei ole nähtävissä lisäarvoa, pitäisi olla rohkeutta ajan hengen vastaisesti hylätä some ja panostaa vaikuttavampiin viestinnän ja vuorovaikutuksen muotoihin.
Janne Matikainen 