Viime aikoina olemme saaneet kuulla, että rasistinen puhe on vain ollut harkitsemattomia sanavalintoja tai huumoria. Sanat nähdään todellisuudesta irrallisena asiana. Usein sanotaan, että teot ratkaisevat, eivät sanat.
Näin asia ei ole. Sanat ovat olennainen osa sosiaalista ja yhteiskunnallista toimintaa. Sanoilla luodaan todellisuutta. J. L. Austinin klassikkoteoksen nimi on kuvaava: How to do things with words.
Toisiin ihmisiin vaikutetaan sanoilla. Voimme sanoa toiselle ihmiselle ”sulkisitko ikkunan” ja hän sulkee. Sanoilla saadaan aikaiseksi paljon muutakin: ihmiset ostamaan tuotteita ja palveluita, äänestämään, vihaamaan, rakastumaan ja jopa sotimaan. Aikamoinen voima sanoilla.
Ihmisryhmiä nimeämällä ja luokittelemalla luodaan stereotyyppistä kuvaa kyseisestä ryhmästä. Sanat vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme eri ihmisryhmiin ja miten heitä kohtelemme.
Ihmisen psykologiakaan ei siis ole irrallinen sanoista. Monet mielenliikkeemme tarvitsevat sanoja, jotta pystymme ne nimeämään ja edes jotenkuten ymmärtämään. Sanoilla myös luomme kuvaa siitä, millaisia itse olemme ja millaisia toiset ovat. Toisin sanoen sanat ovat tärkeä identiteetin rakennusaine.
Hallituksen rasismitiedonanto on myös sanallinen teko. Se ei kuitenkaan ole vakuuttanut, vaikka sisältö sinänsä on kannatettava. Sanoja onkin tarkasteltava ympäristössään, sillä sanat eivät synny tyhjiössä. Syy hallituksen tiedonannolle oli ulkoinen kritiikki ja sen tavoite on pitää hallitus kasassa, ei niinkään puuttua rasismiin, minkä vuoksi hyvät sanat eivät vakuuta.
Kun seuraavan kerran joku poliitikko sanoo, että nehän olivat vain sanoja, hänet voisi passittaa yhteiskunta- tai käyttäytymistieteen peruskurssille. Kaikki edellä kirjoittamani on nimitäin aivan peruskauraa, jonka kyllä moni poliitikkokin ymmärtää. Kyse onkin yrityksestä irrottaa sanat omasta toiminnastaan ja väistää vastuuta. Ihan näin helpolla meitä ei sumuteta!
Janne Matikainen 