Aamu lähti reippaasti liikkeelle, kun opiskelijat ilmoittivat vallanneensa Helsingin yliopiston päärakennuksen. Pian some täyttyi valtauksesta kertovista sisällöistä ja nopeasti myös uutismedia alkoi raportoimaan.
Kannustuksen seassa myös kyseltiin, onko valtauksen kohde oikea, kun mielenilmaus on hallituksen politiikkaan vastaan. Lisäksi irvailtiin pienelle aktiivien määrälle.
Oliko valtaus siis oikeaan osunut ja onnistunut?
Opiskelijoiden mielenilmauksessa on hyvin oivallettu nykyisen mediasysteemin ja hybridin mediatapahtuman luonne.
Olennaista on saada huomiota ja sisällöt kiertoon hybridissä mediaympäristössä. Pitää siis tehdä jotain, jolla saadaan suuri huomio. Viestintään pitää tehdä monella tavalla, myös perinteiset tavat kannattaa muistaa. Opiskelijat tekivät vanhan kunnon tiedotteen.
Valtaus herätti somen lisäksi valtakunnalliset mediat, joissa kaikissa oli juttuja, joissain useampia. Jotkin välittivät suoraa lähetystä valtauksesta, varsinkin kun yliopiston rehtori kävi puhumassa valtaajille. Vierailusta levisi laajalti yliopiston välittämä kuva. Iltapäivällä opiskelijat olivat 6. suosituin teema Twitterissä (nykyinen nimi X on hankala käyttää).
Tällaisessa tapauksessa osallistujien määrä ei ole tärkein kriteeri, vaan huomion saaminen – tietysti suurella ihmismäärällä voi edelleen olla vaikutusta mielenilmauksissa.
Oliko sitten oikein vallata yliopiston päärakennusta? Mitä muuta opiskelijat olisivat voineet vallata? Valtioneuvosto olisi ollut sopivin kohde, mutta sinne ei niin vaan mennä.
Tempaus sai siis hyvin huomiota ja sympatiaa. Tietysti joukossa on väsähtäneitä menkää töihin -kommentteja. Toinen kysymys sitten on, vaikuttaako valtaus poliittisiin päätöksiin. Vaikea keksiä parempaa keinoa saada opiskelijoiden asiaa päivän uutisagendalle, se ehkä ärsyttääkin joitakin.
Valtaus herättää kannustusta tietysti siksi, että opiskelijoiden tilanne on hankala. Korona otti heillä erityisen paljon voimille ja nyt kun elämä on palannut normaalimpaan, niin mattoa vedetään jalkojen alta kiristämällä toimeentuloa.
Janne Matikainen 
Olisi mielenkiintoista verrata miten opiskelijoiden toimeentulo on muuttunut vuosikymmenien aikana.
Kun itse opiskelin 80-luvun lopussa, 90-lubum alussa niin saimme jonkin verran tukea ja sitten otettiin lainaa. Ja taisi tulla myös asumistukea? Muistan, että olin 40 v täyttänyt kun maksoin viimeisen erän opintolainastani takaisin. Tosin siihen vaikutti 90 livun alun lama ja töitä oli vaikea löytyy, ainakaan täysipäiväistä ja siten lainan takaiain maksu myös venyi. Oliko opiskelijoilla asiat paremmin vai huonommin ennen? Mutta yksi asia on varma, koskaan ei ole oltu tyytyväisiä taloudellisiin ehtoihin mitä oli ja on tarjolla. ))
TykkääTykkää
Aina voidaan verrata aikaisempaan, meillä oli varmaan paljon parempi tilanne kuin 50-luvulla! Jos ajatellaan nykytilannetta, niin opintotuki ei ole seurannut inflaatiota ja siten opiskelijoiden ostovoima on heikentynyt paljon. Erilaiset paineet ovat myös kasvaneet opiskeluaikojen, työllistymisen ja pärjäämisen suhteen. Kovin lavea ei opiskelijoiden elintaso ole, joten ei sitä pitäisi enää heikentää.
TykkääTykkää