Viime aikoina on paljon siteerattu Aku Ankan puhuvaa koiraa, ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä”.
On sotaa, konfliktia, väkivaltaa, inflaatiota, ilmastonmuutosta, työmarkkinariitaa, vihapuhetta, mutta suomalaisia taitaa huolettaa eniten valtiontalous ja velka!
Poliitikkojen puheissa Suomi on konkurssin partaalla, voimme vaan ihailla Kreikan kehittyvää taloutta. Elämme kuulemma yli varojen. Toisinaan puheissa luvataan pelastaa hyvinvointivaltio ja toisinaan taas hyvinvointivaltiota ei pidetä enää mahdollisena. Poliitikkojen puheissa on yksi synkkä tulevaisuus ja valtionvarainministerikin vain heiluttelee saksia.
Synkistelyyn ei sorru vain hallitus. Heikki Pursiainen toteaa tuoreessa kolumnissa osuvasti: ”Oikeiston puheissa Suomi on konkurssissa. Se on taantunut, lakannut olemasta Pohjoismaa. Nuoriso haluaa lähinnä elää tuilla ja varastella…Vasemmalla ja ammattiyhdistysliikkeessä meno ei ole paljon parempaa. Kaikki julkisen talouden sopeuttaminen on hyvinvointivaltion tuhoamista.”
Toivon katoaminen ei ole vain suomalainen ilmiö. Tunnettu globalisaation tutkija Arjun Appadurai jo lähes 20 vuotta sitten pohti toivon kadottamista. Hänen mukaansa demokratia perustuu visioon ja visio puolestaan toivoon. Nyt olemme kadottaneet sekä vision että toivon, mikä myös nakertaa demokratiaa.
Toivon katoamiseen liittyy osaltaan oikeistopopulismin nousu. Oikeistopopulismiin kuuluu kriisitietoisuuden lietsominen. Tämä tyyli on tosin tarttunut muihinkin. Politiikassa keskitytään poliittisten vastustajien haukkumiseen, eikä siinä ole toivolle tilaa.
Ei oikeastaan ole ihme, että varsinkin nuoret ahdistuvat. Maailmassa on paljon oikeita ahdistuksen aiheita ja kun tämän päälle kaikki puhe on synkkyyttä korostavaa, niin on siinä tulevaisuuden usko ja toivo koetuksella.
Voisi kuvitella, että nyt on tilausta toivoa tuovalle politiikalle ja poliitikoille. Missä olisi se puolue tai poliitikko, joka sanoisi, että meillä on unelma ja visio, meillä on toivoa. Aika hiljaista on ollut.
Ehkä ihmiset kokevat, ettei toivoa paremmasta ole. Silloin varsinkin pitäisi luoda kuvaa paremmasta huomisesta, eikä vain elellä maailmanlopun tunnelmissa. Ei parempi huominen välttämättä toteudu, mutta ainakin sen tavoitteleminen on arvokasta ja tuo toivoa.
Janne Matikainen 