Kuplimista

Kuplista on puhuttu viime päivinä. On havainnoitu – ja pelätty – Suomen jakautumista kupliin. Jussi Pullinen avasi pääkaupunkiseudun ja muun Suomen eriytymistä, Helsinki ja Taka-Hikiä elävät omissa sosiaalisissa kuplissaan.

Jo ennen vaaleja käytiin keskustelua kuplista sosiaaliseen mediaan liittyen. Esa Väliverronen blogikirjoituksessaan pohti kuplien merkitystä tiedon välitykselle ja edessämme aukeavalle uutisvirralle. Sosiaalinen kupla somessa saattaa kaventaa mediamaisemaa ja ehkäpä myös maailmankuvaa.

Someen liittyvä kuplakeskustelu koskee tietoa: saamme somessa vain meille sopivaa tietoa. Suodattamista teemme itse, mutta myös some-palvelut tekevät sitä puolestamme. Kuten Harto Pönkä toteaa: Kun käyttäjä valitsee omia mielipiteitään vastaavia tietolähteitä, ne vahvistavat entisestään hänen omia uskomuksiaan.”

Some näyttäisi tuottavan kuplia. Facebook suodattaa uutisvirtaamme aikaisempien tottumustemme pohjalta. Facebook on herännyt asiaan ja luvannut muuttaa uutisvirtaamme monipuolisemmaksi.

Vaikka some-palvelut ja -algoritmit tuottavat kuplia, on lopputulos kuitenkin sosiaalinen ilmiö. Jo nimitys sosiaalinen kupla kertoo tämän. Onko kupla leimallisesti some-ajan ilmiö? Vai onko kyse tutuista sosiaalisista ilmiöistä, jotka ovat siirtyneet someen? Vastauksia kysymyksiin voisi löytyä sosiaalipsykologiasta.

Ryhmien ja verkostojen rakenteen tutkiminen on paitsi osoittanut ryhmän rakenteen moninaisuuden, myös alaryhmien muodostumisen dynamiikan. Ryhmän koon kasvaessa alaryhmiä (kuplia) muodostuu ja alaryhmistä tulee entistä itsenäisempiä. On siis väistämätöntä, että suurelle ryhmälle tai paremminkin yhteisölle muodostuu alaryhmiä, kuplia.

Ryhmiin kuuluminen ei ole meille ihmisille vähäpätöinen asia. Sosiaalisen identiteetin teorian mukaan identiteettimme rakentuu ryhmäjäsenyyksiemme kautta. Ryhmä on identiteettimme kasvualusta. Tarvitsemme kuplia identiteettimme rakentumiseen. Ryhmän voima näkyy myös yhdenmukaisuuden paineena. Sosiaalipsykologian klassiset kokeet osoittivat, että ryhmän jäsenen mielipiteet ja havainnot yhdenmukaistuvat ryhmän muiden jäsenten kaltaiseksi.

Kuplissa on ennen kaikkea kyse ryhmien välisistä suhteista. Ryhmäidentiteetti johtaa oman ryhmän suosimiseen ja muiden ryhmien vähättelyyn. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että ihmiset suosivat omaa ryhmäänsä ja pyrkivät ajamaan sen etua toisten ryhmien kustannuksella. Kyse on sisä- ja ulkoryhmistä. Ulkoryhmä nähdään usein homogeenisena, hieman outona omaan ryhmään verrattuna.

Ryhmien välisissä suhteissa enemmistön ja vähemmistön suhde on tärkeä. Meillä ihmisillä on taipumus mukautua enemmistön näkemyksiin, joskin myös vastarannan kiiskejä on aina. Monimutkaisissa yhteiskunnissa voi olla vaikea hahmottaa, mikä on enemmistö ja mikä vähemmistö. Tällöin on puhuttu ns. vähemmistöefektistä. Pieni yhtenäinen ja kuuluva vähemmistöryhmä voimakkaan johtajan myötä voi onnistua luomaan kuvan itsestään suurena ryhmänä eli enemmistönä. Kun ihmiset mukautuvat enemmistön näkemyksiin, saattaakin vähemmistöstä kasvaa enemmistö. Tämänkaltainen ilmiö voi löytyä perussuomalaisten nousun takaa. Viimeaikaisessa keskustelussa on nähtävissä kiistelyä siitä, kuka kuuluu enemmistöön, millainen on oikea ja todellinen Suomi.

Ryhmien välisiin suhteisiin kuuluu olennaisesti stereotypiat ja ennakkoluulot. Stereotypiassa johonkin ryhmään liitetään yleistäviä ominaisuuksia, tyypillisesti kansallisuuksiin. Stereotypioista syntyy ennakkoluuloja, jotain ryhmää koskevia kielteisiä yleistyksiä.

Kuplakeskustelussa näyttää olevan paljolti kyse stereotypioista ja ennakkoluuloista. Teuvo Hakkaraisen äänestäjiä pidetään juntteina, arvostelijoita puolestaan kulttuurisnobeina. Molemmat käsitykset ovat yhtä oikeita tai vääriä, ne ovat lujasti mielissämme eläviä ennakkoluuloja. Suomessa nämä ennakkoluulot johtavat onneksi vain sanasotaan, maailmassa on paljon esimerkkejä, joissa ennakkoluulot ovat johtaneet väkivaltaan, jopa kansanmurhiin.

Ryhmät ja yhteisöt (eli kuplat) luovat myös omat tapansa viestiä, heille kehittyy oma kielensä ja merkitysmaailmansa. Ja kun kieli on ajattelun väline, eri ryhmien jäsenet todellakin ajattelevat eri tavoin. Kyse ei ole vain tavasta puhua, vaan paljon syvemmästä merkityksiin liittyvästä asiasta. Kovin erilaisissa merkitysmaailmoissa eläminen saattaa vaikeuttaa ryhmien välisen dialogin syntymistä, kuten nyt on nähtävissä suomalaisessa kuplimisessa.

Viitasaaren Esson kahvipöytä ja Punavuoren hipstereiden punaviinipöytä todellakin elävät erilaisessa sosiaalisessa todellisuudessa eli kuplassa. Pöytien ympärillä olevien ihmisten identiteetti, tapa jäsentää maailmaa, ennakkoluulot ja merkitysmaailmat ovat kaukana toisistaan. Mutta ovatko ne kauempana kuin ennen? Vahvistaako sosiaalinen media kuplia? Olisiko niin, että Viitasaari ja Punavuori ovat somen ansiosta tänä päivänä enemmän tietoisia toisistaan kuin koskaan aiemmin?

Väittäisin, että sosiaalisia kuplia on ollut aina ja tulee aina olemaan, eikä sosiaalinen media niitä yksistään tuota. Mutta onko niin, että sosiaalinen media tekee näkyväksi olemassa olevat kuplat? Ryhmien tai yhteisöjen rakenne, koostumus, arvostukset, ennakkoluulot, merkitysmaailmat ja sosiaalinen identiteetti tulevat näkyville ja dokumentoituvat somessa.

Ensi viikolla on vappu, kupliminen jatkuu!

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Huhtikuu 2015

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s