Kyllä oppiminen oli ennen vaikeaa

Nyt on vihdoin tajuttu, ettei opiskelun ja oppimisen tarvitse olla vaikeaa ja aikaa vievää. Tai kyllähän asia on jo pitkään tiedetty esimerkiksi ministeriöissä, mutta kaiken maailman opettajat ja tutkijat ovat haranneet vastaan.

Nyt onneksi joka suunnalta putkahtaa uusia juttuja, joissa on ymmärretty oppimisen helppous.

Aloitetaan tuoreimmasta, ammattikorkeakoulussa tehdään 1–3 minuutin mittaisia videoluentoja TikTokiin. Juuri näin! Miksi kuluttaa puolitoista tuntia jonkin asian jaaritteluun, kun saman asian voi hoitaa muutamassa minuutissa ja vielä hauskasti TikTokissa. Pitkät luennot on niin last season!

Hyvä esimerkki videoiden voimasta on, jos esimerkiksi aivokirurgilla on asiakkaan kallo auki ja kirurgi yrittää muistella jostain luennolta, missä Wernicken alue on. Nyt hoitsu voi näyttää parin minuutin videon, homma hoituu sekä asiakastyytyväisyys nousee.

Toinen ajankohtainen: pääsykokeet. Ennen luettiin kirjoja (siis kirjoja!) pääsykokeisiin, mitä ajanhukkaa. Kohta voidaan mennä suoraan kokeeseen, ei aikavievää valmistautumista, paljon tehokkaampaa!

Oikeastaan pääsykokeita ei paljon tarvittaisi, kun kyllähän jokainen on jo lukion ekalla tehnyt uravalinnan – tai oikeastaan jo peruskoulussa, jotta osaa pyrkiä oikeaan lukioon. Silloinhan homma on selvä jo ajoissa, eikä pääsykokeita tarvita.

Myös täydennyskoulutus on menossa napakampaan suuntaan. Ennen aikuiskoulutustuella saatettiin opiskella pitkään. Siis yhteiskunta maksoi siitä, että jäätiin pois töistä opiskelemaan. Jopa maisterin tutkinnon saattoi suorittaa tuella, anna mun kaikki kestää. Nyt kaikki hoidetaan töiden ohessa, aikaa ja rahaa säästyy. Täydennyskoulutuksessa ei tarvita mitään laajoja koulutuksia, vaan tiettyyn tarpeeseen oikea asia, just-in-time!

Tohtorikoulutus on ollut aivan liian pitkäpiimäistä teorian ja metodien hinkkaamista. Nopeasti vaan tutkinto ja työelämään. Joskus tehtiin jopa viisi tutkimusartikkelia, hulluutta! Nyt on onneksi jo vähennetty kolmeen ja ehdotus kahdesta artikkelista on onneksi tehty. Myös kolmen vuoden aikaraja on hyvä – tosin sen pitäisi olla kaksi vuotta.

Avain kaiken tehostamiseen on tietenkin digi, jonka avulla tehdään kivoja ja helposti lähestyttäviä juttuja. Niitä voi sitten lukea tai katsoa missä itse haluaa, bussissa tai kun syöttää muksulle iltapuuroa.

Voitaisiin pikkuhiljaa luopua rakennuksista, kun opetus ja oppiminen hoituu somessa. Kaiken kukkuraksi digimatsku on hauskaa ja sitä voi pelillistää. Joskus tankattiin sosiologian kirjoista Allardtin nelikenttää, nyt voidaan tehdä interaktiivinen Allardtin nelikenttäpeli ja oppia kokeilemalla ilman lukemista.

Vielä sen sanon, että kirjoittamista pitää vähentää opiskelussa. Se vie hurjasti aikaa ja tekoäly tekee homman niin hyvin, että miksi ihmeessä ihmisen pitäisi sitä tehdä?

En kyllä kestä kuinka huikeaksi oppiminen on menossa, päästään pölyisistä kirjoista, ummehtuneista luentosaleista ja pitkäpiimäisistä tutkinnoista eroon!   

Muutosviestintää

Voiko organisaatioiden muutosviestinnästä sanoa mitään uutta? Tuskin, silti siitä kirjoitan. Minulta pyydettiin aiheesta lyhyt video, tässä sama asia tiiviinä tekstinä. Nyt siis viestintäkonsultin hattu päähän ja muutosviestinnän ohjeita latelemaan!

Mieti muutoksen kohde ja suunnittele viestintä sen mukaisesti. Käytännön työtapojen, asenteiden tai koko organisaation muutos vaativat erilaista viestintäotetta.

Muutostilanteessa viestinnällä on kolme tarkoitusta: muutokset edistäminen, organisaation toiminnan sujuvuuden takaaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen.

Kaikki ovat isoja ja välttämättömiä asioita. Jos jokin unohtuu, silloin joko organisaation toiminta häiriintyy tai muutos epäonnistuu. Jos vain panostetaan muutokseen, niin varsinaiset työt saattavat jäädä hunningolle.

Muista informoida, tietotyhjiössä on tilaa huhuille, väärälle tiedolle ja peloille. Toisaalta ei pidä informoida liikaa, sopiva määrä tietoa sopivassa kohdassa. Onkin oltava herkät tuntosarvet, milloin on sopiva hetki ja mikä on sopiva määrä tietoa. Pienempi paha on liikaa kuin liian vähän tietoa.

Muista dialogisuus eli kuuntele ja keskustele. Osoita, että aidosti kuuntelet ihmisten ajatuksia. Ihmiset pääsääntöisesti ovat fiksuja ja heillä on hyviä ideoita oman työnsä kehittämiseen, paljon parempia kuin kenelläkään muulla.

Tunteet ja muutosvastarinta kuuluvat muutokseen. Niiden tukahduttaminen suostuttelulla ja informaation jakamisella voivat vain lisätä negatiivisia tunteita. Parhaiten negatiivisia tunteita ja muutosvastarintaa ehkäisee se, että muutos näyttäytyy mielekkäänä! Eikä vain näyttäydy, muutoksen pitäisi tuottaa jotain parempaa.

Muutos ei muutu hyväksi pelkällä viestinnällä, vaan sen pitäisi aidosti tuottaa jotain parempaa. Jos muutos tuo mukanaan myös huonoja asioita, niitä on turha yrittää peitellä tai esittää ne parempina kuin ovatkaan. Ihmiset kyllä hoksaavat, jos huononnus yritetään kiillottaa parannukseksi.

Kaikki tämä vaatii läsnäoloa ja luottamusta. Ilman näitä ei dialogi, kuunteleminen ja tunteiden käsittely onnistu. 

Hyvään muutosviestintään ei ole yhtä reseptiä. Tilannetaju on huipputärkeää, samalla kuitenkin johtotähtenä on oltava muutoksen tavoite, töiden sujuvuus ja hyvinvointi!